tag:blogger.com,1999:blog-46451647985360624912024-03-19T11:26:09.108+02:00Toimistohiirestä LeijonaemoksiAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.comBlogger63125tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-18141907329949378922014-11-24T10:42:00.000+02:002014-11-24T10:42:22.284+02:00Lapsiperheen unelma?Nukuimme juuri melkein kymmeneen ja söimme rauhassa aamupalaa:)<br />
<br />
Lapsen rytmit ovat mitä moniselitteisimpiä, mutta meillä 11 kk tyttö nukahtaa yöunille myöhään (23 maissa) ja niinpä nukkuukin pitkään. Olen antanut mennä tällä rytmillä, koska eihän meillä ole aamulla kiire mihinkään:) (unelmallista sekin) Torkut ovatkin sitten olleet usein lyhyitä...<br />
<br />
Miten lapsi malttaa sitten nukkua niin pitkät yöunet? Uskon, että juju on siinä, että hän nukkuu vieressäni:) Tämä toimii meillä, joillakin voi toimia jokin toinen juttu.<br />
<br />
Virkeää päivää myös teille!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-71391273871055077642014-11-14T14:06:00.002+02:002014-11-14T14:06:16.418+02:00Intiaaninainen unessa Olen taas nähnyt unia:) Yksi niistä jäi erityisesti mieleeni, sillä se omalla tavallaan vastasi siihen, mitä olen pohtimassa... Olen siis miettinyt omaa naiseuttani aiemmin ja tässä vastaus:)<br />
<br />
Unessani näin intiaaninaisen suuren padan äärellä. Hänellä oli jokin keitos siellä menossa, mutta hän pysähtyi silti katsomaan minua. Sitten hän alkoi kertoa, mistä naiseudessa oikein on kyse. Miten sen perusta on luonnossa ja naisen kierroissa/elämänvaiheissa. Valitettavasti muistan vain nämä teemat, en tarkalleen sitä, mitä hän niistä puhui.<br />
<br />
Niinpä ajattelen, että tulkinta jää minulle. Ymmärrän, että naisena olemisen vaiheisiin voi sisältyä esimerkiksi äitiys. Ja että äitiyteen voi suhtautua omia vaistojaan ja sisäistä viisautta hyödyntäen. On monia teorioita, mutta vaistot toimivat omalla tavallaan, mikä on kaiken keskellä hyvä johtolanka. Mutta olen paljon muutakin kuin äiti. Esimerkiksi yksi naiseuden olemuksista on luovuus ja inspiraatio, mitä olen pohtinut syksyn aikana ja päätynyt voimistamaan sitä puolta itsessäni. Se miten pukeudun, se miten ajattelen. Kaikki kumpuaa sisältäni. Voin laittaa hienot vaatteet päälleni, mutta silti en välttämättä tunnista itseäni naisena. Sen sijaan olen päätynyt ajattelemaan, että mitä on olla nainen alkuasukasheimon keskellä. Luoda kodin lämpö ja rakastava ilmapiiri missä tahansa olosuhteissa...Huolehtia ja hoivata. Pyrkiä siihen, että ympärilläni, niin minulla kuin muillakin, on hyvä olla.<br />
<br />
Ymmärrän, että jos minun tulee tarve esimerkiksi kerätä jotakin, vaikkapa sieniä, niin se liittyy tähän kokonaisuuteen, on aika kerätä ruokaa varastoon talvea varten. Tai että on tarve pysähtyä ja katsella takkatulta - on lepäämisen ja voimien keräämisen aika. Minulla on ollut pitkäkin voimien keräämisen ja itsensä voimistamisen aika, joka alkoi muutamia vuosia sitten burn outin jälkeen. Mutta ne voimat alkavat hiljalleen antaa takaisin ja saan jänniä opastuksia esimerkiksi unien muodossa niiden käyttöön:)<br />
<br />
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua sinulle.<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-81734954830135936532014-11-05T11:06:00.001+02:002014-11-05T11:06:48.686+02:00Läsnäolo arjessaOlen palannut miettimään omaa läsnäoloani arkisissa toimissa. Muutamia kertoja vauvani - pitäisiköhän alkaa opetella käyttämään taapero-sanaa - aamutorkuilla olen palauttanut itseäni kehooni. Siis yrittänyt keskittyä kehooni varpaista päähän, mikä ei tunnu taaskaan helpolta (ei ollut sitä aikanaan kurssillakaan)... Ajatukset lähtevät vilistämään muualle nimittäin viimeistään polvien kohdalla ja saan oikein keskittyä, että muistan palauttaa itseni siihen mitä olen tekemässä. Välillä aloitan alusta, kun en muista, missä vaiheessa unohduin miettimään muita juttuja... <br />
<br />
Tänään aamulla heräsin painajaiseen ja siitä tokennuttuani mietin, miten tärkeää on alkaa keskittyä nyt hetkeen, eikä kenties aloittaa aamua, painajaisesta käsin. Keskityin katsomaan rakasta lasta vierelläni ja mietin, että juuri tämä hetki on tärkeä (eivät kuvitteelliset pelot). Että voin reagoida päiviini rakkaudella ja sillä syrjäyttää huolia ja turhaa stressiä.<br />
<br />
Tähän.vähän linkittyen satuin lukemaan, että Taikasaappaiden Helillä on ihana arvonta:) <a href="http://taikasaappaat.blogspot.fi/2014/11/lukija-arvonta-mindfulness-vanhemmille.html" target="_blank">Mindfulness-kirja vanhemmille</a> arkisiin askareihin! Olen usein tällainen sovelteleva tyyppi, mieleeni tulee ideoita vaikkapa mindfulness-juttujen soveltamisesta kun niitä eniten tarvitsen, mutta olisi varmasti hyödyksi lukeakin asiasta:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-77602337856062056742014-10-26T09:29:00.000+02:002014-10-26T09:29:13.658+02:00Naisena olemisesta, vol.2Mieleni jatkoi edelleen eilen alkanutta aihetta. Aloitin eilen kevyesti miettimällä suhdettani pukeutumiseen, meikkaamiseen, koruihin yms. Sitten alkoi pamahdella ajatuksiani suhteestani seksuaalisuuteen. Miten itse suhtaudun ja millainen malli minulla on ollut?<br />
<br />
Meillä kotona ei tunteista juurikaan puhuttu. Kiukku ei tunteena kuulunut kiltille tytölle (se piti niellä) ja pelkokin oli jotain väheksyttävää. Aitoa innostusta en muista kotona nähneeni, ympäristö on ollut melko suorituskeskeinen. Mietin myös saamaani seksuaalivalistusta... Siis mitä valistusta, eihän sellaista ollut? Se oli siinä, että lapsena sanottiin, että kun on kaunis tyttö, pitää lähestyviä poikia uhata aseella...? Siis WTF? Olen edelleen kuullut tämän lauseen pienten lasten yhteydessä... Ja menkat oli jotain sellaista, jota piti kätkeä (äitini piti siteensä vaatekaapissa "piilossa", ne eivät voineet olla edes vessan kaapissa nähtävillä? Täysin luonnolliseen asiaan on suhtauduttu varsin salamyhkäisesti.<br />
<br />
Minulla oli kovat menkkakivut, kouristuksia ja sen sellaista, mutta tämän salamyhkäisyyden vuoksi en osannut edes sanoittaa asiaa kunnolla. Vasta aikuisiässä opin, että e-pillerit myös vähentävät kipujen määrää ja kesti hyvän aikaa, että keksin, mitkä särkylääkkeet tehoavat ja mitä muuta kivun hetkillä voi tehdä kuin napata särkylääkkeen (että lämpö ja rentoutuminen voivat myös auttaa). Oikeastaan vasta raskaus ja synnytys ovat opettaneet minulle uutta suhtautumista naiselliiseen kehooni. Luonnollisuutta, hormonitoiminnan arvostamista, kehoni kuuntelemista ja siihen luottamista.<br />
<br />
Muistelin aamulla synnytystäni ja olin siitä ylpeä. Miten minä synnytin ja muut toimivat vain avustajan roolissa. Minulla oli uskomaton luottamus kehooni ja vaistoihini - ja on edelleen. Kun kehollani on asiaa minulle, pysähdyn kuuntelemaan sitä. Kehoni varoittaa, jos minulla on paha polla - hartiat ja pää alkavat särkeä jne. Ja päinvastoin, myös hyvän olon ja innostuksen tunnen kehossani. Innostus on toisinaan kuin olisi nauttinut liikaa kahvia:)<br />
<br />
Tällä saralla koen siis kehittyneeni lapsuuden mallista oman näköiseen ajatteluun, ikään kuin irroittaneeni niistä malleista ja opeista, mitä lapsuudessa olen saanut:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-55829676419644958662014-10-25T15:52:00.000+03:002014-10-25T15:52:14.303+03:00Naisena olemisen malliOman elämän omistamisteeman pohdiskelu on pysähtynyt naisena olemiseen. Millaisen mallin olen kotoa saanut - ja millaista roolia elän (tiedostamattani)? Koenko nykyisen roolin omakseni?<br />
<br />
Ymmärsin vasta, että toistan tiettyjä äitini antamia malleja tiedostamattani. En pidä juurikaan ostoksilla käymisestä ja ostan useimmiten vaatteita vasta kun tarvitsen - en koristautuakseni. Meikkaan kyllä - mutta mahdollisimman huomaamattomasti. En juurikaan käytä koruja ja huivejakaan en oikein osaa käyttää... Itsensä hemmotteleminen taitaa olla liian vähäistä minullakin. Hupsista, olen ajautunut elämään äitini näköistä elämää naisena, ainakin jossain määrin.<br />
<br />
Voin kuitenkin ilokseni havaita, että osaan enemmän käyttää luovuuttani, minulla on parempi värisilmä ja uskallan toteuttaa ideoitani ja kokeilla. Ja työhöni olen pystynyt hankkimaan kauniita vaatteita, haasteeni liittyvät enemmänkin äitinä olemisen aikaan.<br />
<br />
Siispä tänään, olen omaksi ilokseni kaivanut nättejä kaulahuiveja kaappieni kätköistä sekä ihanan pontson harteitani lämmittämään. Tänään minulla on lupa kaivaa esiin sisäistä naiseuttani:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-41348756868126037672014-10-23T16:08:00.000+03:002014-10-23T16:08:15.128+03:00Oman elämän omistaminenTeen harjoitusta, jossa on tarkoituksena käydä läpi omaa elämäänsä - ajatuksena on kirjoittaa ylös, mitä eri kokemukset ovat opettaneet, miten niihin suhtautuu jne. Olenkin miettinyt elämänvaiheitani lapsuudesta nykyisyyteen, käymiäni kouluja, harrastuksia ja tärkeitä asioita. Negatiivisia asioita ja positiivisia asioita. Mikä on ollut hyvää, mikä on opettanut jotakin. Olen huomannut, että sitä kuvittelee tietävänsä ja muistavansa. Mutta tosiasiassa ei muista puoliakaan...<br />
<br />
Tällä on ollut eräs mielenkiintoinen seuraus. Kirjoitusprojekti on vielä kesken, mutta minulla on tarve "omistaa" elämässäni myös muutakin. Ensin halusin keittiön omannäköisekseni... Halusin turhat, tilaa vievät, ei niin käytössä olevat esineet omille paikoilleen ja tilan siistiksi. Huoh... Mutta siivoamisen jälkeen koin tilan omakseni.<br />
<br />
Sitten sama tarttui autoon. Se on ollut pitkään pesemättä ja siinä oli jotain ihme piintynyttä likaa. Olen pyytänyt mieheltäni, että hän hommaisi siihen kunnon puhdistusaineen, mutta kun sellaista ei tapahtunut... niin hain lopulta aineen itse kaupasta, pesetin auton ja putsasin sen jälkeen sen lian itse (eilisessä kylmähkössä säässä, viimeiset pimeässä ulkovalon alla)... Mutta koen, että nyt auto on - ainakin ulkopuolelta - minun. <br />
<br />
Jossain vaiheessa jatkan varmasti taas elämäni tutkimista:) Että miksi harrastinkaan vaikkapa rivitanssia monta vuotta tai pidin päättelytehtävistä yläasteikäisenä? Tai miksi ihmeessä olin partiossa, kun minulla ei ole mitään suuntavaistoa ja kerrankin eksyin metsään? Niinpä niin, on ollut omia, itse valitsemiani harrastuksia, joista olen nauttinut ja joskus lapsena oli myös niitä, jotka vanhempani ovat valinneet, kun kuvittelivat ne hyödyllisiksi. <br />
<br />
Sitä voi yllättävän monessa asiassa itse asiassa elää toisten toiveiden pohjalta. Että jonkun toisen mielestä jokin harrastus, työ, väri, esine... on hieno ja sitten tavoittelee jotain mitä ei itse tarvitse tai halua.. Siivoan näitä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Ja lopulta, aion omistaa koko elämäni:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-91618707977661771072014-10-19T12:35:00.000+03:002014-10-19T12:37:10.898+03:00Eläimet unissaJatkan näitä unijuttuja, kun ne ovat nyt itselle niin ajankohtaisia...<br />
<br />
Onko sinulla ollut jokin eläin toistuvasti unissa? Minulla on ollut kissoja ja hämähäkkejä. Samoin on vilahtanut ankkoja, leijonia ja muita lintuja. Ja näillä kaikilla on ollut oma merkityksensä...<br />
<br />
Aloitan niistä kissoista. Kissat ovat usein näyttäytyneet unissani huonokuntoisina ja minulla on ollut tarve jollain tavalla löytää tai pelastaa niitä. Yhdessä unessa jo jonkin aikaa sitten ajoi palava kuorma-auto seinää päin ja rakennuksesta löytyi kuin löytyikin kissa, joka selvisi. Vastaavia on ollut muitakin. Olen myös huomannut vertaavani pieniä lapsia kissoihin, koska kissa omaa minusta jollain tavalla samoja ymmärryksen tasoja jossain vaiheessa... Niinpä, minulle kissa symboloi omaa lapsuuttani, "sisäistä lastani".<br />
<br />
Hämähäkit taasen ovat minusta kammottavia ja pelottavia. Jos jossain on vähänkään isompi hämähäkki esim. seitissä nurkassa, se mielestäni "vahtii ja tuijottaa minua". Noin olen ne kokenut lapsuudestani alkaen ja minulle on vaikeaa antaa hämähäkkien olla, haluan viedä ne heti ulos.... Niinpä näen niistä uniakin. Useimmiten poistan seittejä - eräässä unessa taloni pihalta - tai yritän tappaa niitä. Mielleyhtymäni näistä unien hämähäkeistä on jo jonkin aikaa ollut mitätöivä tai kontrolloiva käytös, josta yritän päästä irti. Esimerkiksi työuupumuksesta toipumisen ja esimiehen kanssa asiasta "taisteleminen" (mitätöivää käytöstä häneltä kun löytyi) sai minut näkemään taistelu-unen hämähäkin kanssa. Aloin tällöin taistella myös henkistä mitätöintiä vastaan tai ainakin havaita paremmin tällaista käytöstä.<br />
<br />
Leijona(patsas) on vilahtanut suojelevassa merkityksessä - henkistä sieluni taloa vartioi kiinalainen leijonapatsas:) Ja linnut ovat jollain tavalla toimineet varoittajina. Esimerkiksi riikinkukko unessani on kertonut minulle, että on aika hiljentää (se pysäytti komealla pyrstöllään varoituksen merkiksi). Olen myös nähnyt unen muniin kuolleista ankanpoikasista. Ajattelin niiden kertovan, että "älä haudo ideoitasi liian pitkään", mutta olin myös juuri lukenut tarinaa hylätystä ankanpoikasesta, josta kasvoikin joutsen - uneni saattoi liittyä myös siihen. Saan ainakin voimaa ajatuksesta, että "kasvan kauniiksi joutseneksi".<br />
<br />
Näetkö sinä unia? Ja oletko huomannut, että ne jollain tavalla opastaisivat sinua eteenpäin tai antaisivat tilanteista tulkintoja?Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-1839224820062643882014-10-17T21:29:00.000+03:002014-10-17T21:29:13.223+03:00Unelmoinnin päiväMillaisia juttuja sitä tuli tehtyä näin unelmoinnin päivänä?<br />
<br />
Alustin muistikirjoja - en vain yhtä vaan kahta! Ensimmäiseen kirjoittelin ajatuspätkän siitä, miten suuntana on kasvaa omaksi itsekseni ja piirtelin kuvaa siitä, mitä ajattelen asiasta juuri nyt. Ja toiseen hahmottelin ajatusta siitä, mitä haluaisin tehdä isona:) Tähän on tarkoitus tallentaa lisää ideoita ja ajatuksia siitä, mitä haluaisin tehdä. Ensimmäinen taasen on sellainen jokapäiväisten arkisten asioiden ja tunteiden purkukirja....<br />
<br />
Siiivosin keittiötä, ja yritin tuoda syksyn sävyjä sisälle. Lähinnä punaista, keltaisen värin kanssa en ole vielä sinut. Mutta punainen tuo voimaa ja energiaa! Punainen ruska on niin kaunis. Ja liitän värin myös kynttilöihin ja liekkiin - joka kuvaa inspiraatiota ja luovuutta, intohimoa. Rauhoittumista syksyn äärelle. Täytyykin taas nauttia glögistä ja glögihetkistä:) Yleensä aloitan glöginjuonnin syksyllä jo ennen kuin ne tulevat kauppoihin, mutta nyt olen vähän normaalia myöhemmässä.Varastoin aina glögejä kellariin muutaman pullon varalle, jotta voin aloittaa niiden nauttimisen heti kun kaipaan:)<br />
<br />
Parasta, mikä unelmoinnista herää, on ehkä se fiilis. Sitä katselee maailmaa vähän eri näkövinkkelistä. Esimerkiksi keittiötä voi ajatella kauniimpana kuin se sillä hetkellä on, kunnes se muotoutuu sellaiseksi. Samaa ajatusta voi soveltaa moneen muuhunkin:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-91620332365051797852014-10-17T08:35:00.000+03:002014-10-17T08:35:25.887+03:00Oletko ehtinyt unelmoida?Päätin juuri, että tänään on päivä, kun päästän ideani liitelemään vapaasti enkä rajoita niitä ajattelemalla, että tämä on ihan tyhmä edes kuuntelematta sitä:) Tämä olkoon siis ideoimisen päivä:)<br />
<br />
Lähteäkseni tuosta liikkeelle aion esittää itselleni kysymyksiä päivän mittaan. Esimerkiksi<br />
Mikä tuottaisi minulle iloa? Mistä nautin? Mikä minulle tärkeää ja mitä haluaisin tehdä? Teemoja voivat olla ihan mitkä vain, mutta uskon, että ajatuksia herää esimerkiksi äitiyden, kirjoittamisen, psykologian ja hyvinvoinnin tiimoilta. Kerään ehkä ajatuksia siitä, mitkä tuovat energiaa (voimavärit??) ja mitkä antavat mukavan rauhallisen olon. Katsotaan, mihin tämä päivä vie...<br />
<br />
Voin ideoida samalla kun teen jotain muuta. Puuhastelen. Siivoan vaikka keittiötä:) Tai pysähdyn varta vasten miettimään ja kuuntelemaan ajatuksiani.<br />
<br />
Mikä on juuri tänään se juttu, joka tuo draivia? Iloa ja intoa:)<br />
<br />
Mukavaa ja idearikasta päivää myös sinulle:) Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-81141522156301645282014-10-15T08:55:00.000+03:002014-10-17T11:44:42.722+03:00Uni uhkaavasta miehestäHaluan kirjoitella uniani muistiin, nyt kun tuntuu olevan menossa vaihe, jossa näen erilaisia, aika voimakkaitakin unia ja haluan ymmärtää, mitä ne kertovat minulle.<br />
<br />
Näin aiemmin unen, jossa oven takana oli mies. Näin hänen hartiansa oven lasin takaa ja oli pimeää. En nähnyt miestä kunnolla. Pelkäsin tätä miestä unessani, että hän tekee jotain pahaa.<br />
<br />
Aiemmasta unestani on ehkä kuukausi aikaa. Nyt olen nähnyt unen, jossa näin tämän miehen kasvot. Ne olivat kuin kauhuelokuvasta. Suu oli ommeltu kiinni ja silmät kertoivat syvästä vihasta. Unessani nämä kasvot lähestyivät ja lähestyivät. En väistynyt. Sitten ne vaihtuivat toisiksi; minua lähestyikin parrakkaan miehhen kasvot.<br />
<br />
Nämä unet kertovat minulle suhtautumisesta omaan vihaani. Mielestäni näen unta omasta maskuliinisen puolen kehityksestäni ja kiukun kohtaamisesta. Ensin uskallan kohdata palan hartiasta lasin läpi katsellen, sitten kohtaankin jo rohkeammmin kasvot ja silmät, väistymättä. Ommeltu suu kertoo mielestäni juuri siitä, miten tunteeseen suhtaudun; olen niellyt vihaa loputtomiin, enkä ole voinut/osannut päästää sitä ulos. Vaikka olisin raivoissani, on minulle ollut toimintatapana niellä se, niin kauan, etten tuntenut enää vihan tunnetta. Ajattelen siitä myös, että päästäessäni tunteen ulos tarkoittaa se tuskaa, kun avaan suuni. "Ompeleet" repeytyvät ikään kuin rikki. Uskon, että nämä henkiset arvet kuitenkin ajallaan paranevat, ja on aika kuunnella, mitä tällä kauhuelokuvan miehisellä puolella on sanottavaa.<br />
<br />
Ja parrakkaan miehen merkityksen ymmärsin juuri;) Hän omalla laillaan muistuttaa sitä aiemmankin unen inhottavaa <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/10/kiltteyden-ansa.html" target="_blank">miestä, joka tarjosi minulle lahja</a>a. Hän on mielestäni inhottava ja ällöttävä, jotain mitä en halua kohdata. Ja, kas kummaa, tämäkin kertoo minulle, miten suhtaudun vihan tunteeseen. En taida pitää itseäni, tai ketään muutakaan, vihaisena kovin viehättävältä? :) Vaan ennemminkin se on inhottavaa, pelottavaa.. <br />
<br />
Suhtautuminen vihan tunteeseen on minulla kuitenkin muuttumassa. Nyt lisäisin siihen mielikuvan henkisistä raameista, jämäkkyydestä, määrätietoisuudesta, vastuullisuudesta... Ne ovat hienoja, positiivisia ominaisuuksia. On kuin sisälle kasvaisi minua (ja jälkikasvuani) suojeleva isoveli. <br />
<br />
Taaskin, myös tästä tulee lisäys Naiset, jotka kulkevat susien kanssa -kirjan havaintoihin:)<br />
<a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/naiset-jotka-kulkevat-susien-kanssa.html" target="_blank">Päivitetty </a>17.10.:) Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-36121291414081919722014-10-12T18:39:00.000+03:002014-10-15T08:57:43.791+03:00Itsetunnon kehittyminenMinulla on erikoinen mittari omalle itsetunnolleni tai sen kehittymiselle. Peilaan nimittäin ajatuksiani ja tunteitani siitä, mitä koen kun joku antaa äitiydessä neuvoja...<br />
<br />
On ollut päiviä, kun on ahdistanut se, että joku "neuvoo" - siis minusta on yrittänyt "oikoa vääräksi katsomaansa toimintatapaani". Olen tuntenut alemmuutta ja että minua mitätöidään. On tullut suoran sanottuna paha mieli enkä ole osannut sanoa mitään takaisin.<br />
<br />
Mutta tällaisessa koen siis kehittyneeni. Eilen sanoinkin omia mielipiteitä ja näkemyksiäni - ja se, että joku edelleen puolustaa omaa mielipidettään (ja yrittää todistaa minun näkemykseni vääräksi) - ei enää ahdistakaan minua. Voin ajatella, että tuo on tuon mielipide, ja että voin olla edelleen muuta mieltä ja toimia parhaaksi katsomallani tavalla. Ja näin, vaikka toiminkin "vain" vaistojen ja maalaisjärkeni varassa ja minulla ei ole mitään todistettua teoriaa takana.<br />
<br />
Mutta että keskustelun aikana tai sen jälkeen en tunne oloani nolatuksi tai mitätöidyksi jne. vaikka toisella on tarve kommentoida näkemyksiäni vääräksi, on minusta hieno edistysaskel. Voin olla sellainen kuin olen:) Tätä on syytä tuulettaa:)<br />
<br />
Niinpä, haluankin vahvistaa sinua sanoilla<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Usko itseesi. Olet hyvä (äiti) sellaisena kuin olet. </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Voit luottaa vaistoihisi ja maalaisjärkeesi ja toimia niin kuin katsot parhaaksi.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Se riittää. </i></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-19330962557909851482014-10-07T14:06:00.000+03:002014-10-15T08:57:01.713+03:00Kiltteyden ansaOlen nähnyt unia, joille annoin nimeksi kiltteyden ansa.<br />
<br />
Ensimmäisessä eräs vastemmieliseksi kokemani vanhempi mies tarjosi minulle lahjaa. Ja kun en ottanut sitä vastaan, hän meni väijymään minua vessaan, odoiiaen minun saapuvan sinne ja hoilasi alavireistä laulua värin virrasta.<br />
<br />
Toisessa lahjaa, tai tällä kertaa kakkua, minulle tarjosi oma äitini. Ja syödessäni sitä tajusin olevani yksin ja hylätty.<br />
<br />
Molemmissa on sama teema, jonkin muka hyvän vastaanottaminen ja huonot seuraukset. Liitän ajatuksen, palkinnon, näissä unissa "kilttinä olemiseen". Jos olet "kiltisti" saat lahjan, kakun tai muuta hyvää. Mutta sen sijaan, jos et ole niin ikään kiltisti, et tietysti saa. Mutta, tähän samaiseen tilanteeseen liittyykin eräänlainen dilemma. Jos olet kiltisti, pienennät samalla itseäsi ja annat samalla kohdella itseäsi huonosti. Se on ikään kuin henkinen murha itsellesi. Asetut rooliin, joka ei ole sinun, vaan "kiltin tytön". <br />
<br />
Pidän näitä unia eräänlaisina varoituksina itselleni tai jonkinasteisena heräämisenä asiaan. Että kiinnittäisin tilanteisiin tästä näkökulmasta huomiota. Onko jollain muka hyvän tarjoajalla jonkinlainen takaa-ajatus tai pohdittavaksi, mitä sitten, jos en toimi odotetulla tavalla, ja olenkin, ns. oma itseni ja oman polun kulkija. Jos minut sitten näennäisesti hylätään, niin oman polun kulkeminen on kuitenkin arvokkaampaa. Sanon näennäisesti, koska en usko, että niin tosiasiallisesti kävisi, hetkellisesti voi vain tuntua siltä, kun hylkäilen jotain vanhoja periaatteita ja lähipiiri yllättyy. Ja kyse voi olla aika pienistäkin asioista (joista ajallaan muodostuu oma kokonaisuutensa).<br />
<br />
Luin samasta aiheesta myös kirjasta <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/naiset-jotka-kulkevat-susien-kanssa.html" target="_blank">Naiset, jotka kulkevat susien kanssa</a> ja lisäilin myös tähän liittyvää tarinan pätkää:).Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-23399956333068759142014-10-05T14:49:00.000+03:002014-10-15T08:58:54.951+03:00KannustamisestaMinua kiinnostaa seurailla ihmisiä siitä näkökulmasta, että miten he - tai me - suhtaudumme siihen "omaan juttuun". Siihen mikä innostaa ja inspiroi ja antaa, ilman palkkaakin, jotain sellaista sisältöä elämään, josta tulee uutta potkua.<br />
<br />
On ihmisiä, jotka kannustavat. Ovat positiivisella tavalla uteliaita ja jotka osaavat sanoa ne juuri oikeat sanat mitä kaipaakin. Kysymykset ovat eteenpäin johdattavia - en ole vielä miettinytkään tuota ja innostavat jatkamaan. On ihanaa, kun elämässä on tällaisia ihmisiä.<br />
<br />
Sitten. On ihmisiä, joita ei pysty miellyttämään. He eivät tunnu edes ymmärtävän, että jotain voisi tehdä siksi, että se innostaa. Haetaan negatiivisia juttuja vaikka kivenkolosta. Tai, vielä tylsempää, ignorataan kiinnostus täysin. Ei huomioida, ihan kuin olisit ilmaa, jos kerrot kiinnostuneesi jostain jutusta. Ja jatketaan arjesta valittamista. On niin vaikeaa, kun... Elämässäni on myös tällaisia ihmisiä. <br />
<br />
Ajattelen, että on surullista, kun toinen ei pysty asettumaan saappaisiini ja näkemään kiinnostustani - ja innostumaan itse edes pikkuisen. Mutta, siitä tiedän, että tällainen henkilö ei välttämättä anna itsensä innostua edes omille jutuilleen...<br />
<br />
Arjessa voi asioihin suhtautua monella tapaa. Ruokaa voi laittaa siksi, että on nälkä. Tai sitten siitä - sekä ruoanlaitosta että itse lopputuloksesta voi nauttia. Niin myös monessa muussa asiassa.<br />
<br />
Miten sinä suhtaudut asioihin tänään? Valitsetko surkuttelun tien - vai pienistä, ja miksei suuremmistakin, asioista nauttimisen?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOQPzO42udnlnxXl8AeeVDLWyc-xPbNweyCSKl546-PcKx9ac7mgATIcQHD2Wl52kYwQUnLpQxCiQHTLetJGAQHKOirWEiCvnYgcs7fkLURSymbWFB7yt3GZzaWbGo8jWq25UntoKQGUI/s1600/ruusu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOQPzO42udnlnxXl8AeeVDLWyc-xPbNweyCSKl546-PcKx9ac7mgATIcQHD2Wl52kYwQUnLpQxCiQHTLetJGAQHKOirWEiCvnYgcs7fkLURSymbWFB7yt3GZzaWbGo8jWq25UntoKQGUI/s1600/ruusu.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-55886799684037398252014-09-30T10:56:00.000+03:002014-10-15T08:59:41.081+03:00Oma suhtautuminenOlen viime vuosina lisännyt itsetuntemustani monin eri tavoin. Kirjoittaminen on ollut yksi väylä, mutta olen myös käynyt stressinhallinta ja mindfulness -kurssilla, lukenut hieman psykologiaa (teemoista, jotka ovat koskettaneet itseäni), opetellut nukahtamista ja unettomuuden kanssa taistelua... Lista on pitkä, ei tyhjentävä. Lisäksi äitiys on kasvattanut minua jo nyt enemmän kuin olisin osannut kuvitella.<br />
<br />
Olikin jännää huomata, että oma suhtautuminen on muuttunut myös sellaisten asioiden kanssa, joihin ei ole hirveästi paneutunut! Nimittäin esiintymisen suhteen.<br />
<br />
Olen ollut todella esiintymispelkoinen, minulla on siitä kamalia traumoja yläasteajalta. Olen kuvitellut, että en ikinä hakeudu vapaaehtoisesti mihinkään, jossa joutuu olemaan esillä. Vieläkin, pahoina hetkinä jotkin kouluajan arvet puskevat esiin.<br />
<br />
Mutta, tosiaan, hakeuduin erääseen yhdistyksen toimintaan aktiivisemmaksi jäseneksi ja vieläpä sen hallitukseen. Tätä en olisi osannut kuvitella. Meillä oli suunnittelukokous ensi vuodelle ja olin ihan intona, kun pääsin esittelemään omia suunnitelmiani erääseen toiminnan osaan! Kokousta tosin edelsi huonosti nukuttu yö ja heti perään vatsanpohjassa tuntuva innostuksen nouseminen. No, fiilistelin sitä keskellä yötä (kun en nukkuakaan voinut) ja olin ihan fiiliksissä aamulla. Kokous meni hienosti, vaikka vauvakin oli mukana...<br />
<br />
Sitä voisi ajatella, että tuommoinen on pieni juttu, mutta minulle se oli suuri askel eteenpäin:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-36881417570836102412014-09-23T16:22:00.001+03:002014-10-15T09:00:08.640+03:00MaskuliinisuusOlen lukenut kirjaa <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/naiset-jotka-kulkevat-susien-kanssa.html" target="_blank">Naiset, jotka kulkevat susien kanssa</a> hiljalleen eteenpäin. Mieleeni on painunut ajatus siitä, että meissä naisissa on myös maskuliinista energiaa. Maskuliininen puoli on avuksi esimerkiksi tilanteissa, joissa tarvitsee asettaa rajoja, sanoa "ei" tai jollain tavalla puolustaa esimerkiksi omaa mielipidettään. Samoin sitä tarvitaan siinä, että saa toteutettua ideoita. En ole aiemmin kokenut itseäni idearikkaaksi, joten en ole osannut kaivata tätä puolta. Mutta nyt, ideoiden vallatessa välillä mieltäni, opettelen tuntemaan myös tätä puolta itsessäni.<br />
<br />
Kun aloin miettimään maskuliinista puolta ja toivomaan siihen vähän voimaa, niin käy - näin jälkikäteen ajateltuna ihan loogisesti - siten että tulee tilaisuuksia harjoitella sitä puolta. Olin esimerkiksi vauvani kanssa liikkeellä parturissa. Tämä asiakaspalvelija totesi epäkohteliaaseen sävyyn, että "ei vauvani huuda vielä kovaa, voit antaa hänen olla turvakaukalossaan". Kun hän sanoi sen toistamiseen, oli kuin punainen vaate olisi vedetty silmieni ohi (jos olisin härkä...). Totesin rauhalliseen sävyyn, miten "hänen äitinään päätän kyllä tuon asian", nostin lapsen syliini ja jatkoin, että "olisi heille noloa, jos joutuisin menemään muualle, kun täällä ei sujunut". <br />
<br />
Tilanteella oli yllättävä positiivinen puoli. Sillä hetkellä kun asetin rajoja sille, miten minua äitinä ja vauvaani kohdellaan, muuttui tämän henkilön käyttäytyminen - positiivisesti. Hän alkoi jutella innoissaan lapsenlapsistaan. Olin puulla päähän lyöty... Selkärankaani oli juuri tullut pari senttiä jämäkkyyttä lisää ja sain vieläpä positiivisen suhtautumisenkin siihen päälle:)<br />
<br />
Olen myös opetellut esittämään ideoitani - viemään niitä jollain tavalla eteenpäin. Ja samalla olemaan lannistumatta, jos joku toinen ei innostu. Ja, etsimään toisia henkilöitä, jotka innostuvat:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-40457934957182192202014-09-18T09:16:00.000+03:002014-10-15T09:01:03.099+03:00AjatusähkySiitä on kulunut kaksi viikkoa, kun olen kirjoittanut viime tekstin... Tuntuu hurjalta, että aika vierähtää niin nopeasti. Ja kyse ei ole siitä, ettei olisi kirjoitettavaa. Sen sijaan nyt tuntuu siltä, että ajatuksia on liikaa ja pitäisi keskittyä ensim yhteen ja sitten seuraavaan ja niin edelleen... Kutsunkin tätä tilaa nyt sitten "ajatusähkyksi", liikaa ideoita työstettävänä:)<br />
<br />
En ole ainut, jota tällainen vaivaa, myös Taikasaappaiden Heli kertoi <a href="http://taikasaappaat.blogspot.fi/2014/09/blogijumi.html" target="_blank">blogijumistaan </a>juuri...<br />
<br />
Olen viime viikkojen aikana työstänyt ajatusta, <i>kuka minä olen</i>. Olen istunut muistikirjan kanssa pohtimassa kysymyksiä <i>mihin olen menossa</i> ja <i>mikä on minulle tärkeää. </i>Mietin myös <i>intuition roolia elämässäni </i> ja <i>miten se on minua johdattanut eteenpäin:)</i><br />
<br />
Tämä pohdinta on ollut niin intensiivistä, että en ole yksinkertaisesti pystynyt bloggaamaan yhtään ajatusta tämän prosessoinnin aikana ja vieläkin vähän jumittaa... <br />
Mutta ajattelin laittaa yhden ajatuksistani, jonka kirjoitin muistikirjaani pohdintojeni aikana<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Viihdyn luodessani</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>virkatessani,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kirjoittaessani.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Katsoessani vauvaani silmiin,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>yhdessä hymyillen.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Tuntiessani olevani</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>tuki ja turva.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Silittäessäni kissaani.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Ollessani minä.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Minulle on jollain lailla avautumassa suunta, johon olen menossa, mutta se on tyylistä "askel kerrallaan" intuition kanssa, joten siitä ei voi olla ihan varma, että mitä se juttu on. Mutta olen ollut pohdinnoissani sillä linjalla, että en osaa vielä haaveilla siitä, että se olisi jotain parempaa kuin nyt osaisin kuvitella. Luottaisitteko te tällaisiin ajatuksiin? Että lähdette seuraamaan tällaista fiilistä ilman tietoa, että mihin se vie? Ajattelin kokeilla...:)<i> </i></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-43109051180021286982014-09-04T09:34:00.002+03:002014-10-15T09:01:36.248+03:00Kiitollisuuden voimaPysähdyin eilen aistimaan kiitollisuuden tunnetta ja miten ihana tunne se on. Miten se oikeastaan tuntuu koko kehossa ja ikään kuin lämmittää mieltä ja sydäntä. Loppujen lopuksi en ollut kiitollinen vain alkuperäisestä aiheestani vaan tunnetta alkoi pulputa lisää ja lisää.<br />
<br />
Ajattelen, että tällaisia fiilisteleviä hetkiä olisi hyväksi viettää elämässä enemmänkin. Koin tunteen vielä juuri ennen nukkumaan menoa, eli voitte arvata, nukuinko hyvin:) Vielä tänäänkin pystyn palauttamaan tämän hyvän tunteen vielä mieleeni ja leijailemaan siinä.<br />
<br />
Ymmärrän nyt paremmin, miksi suositellaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa ja lisäämään tätä tunnetta elämään lisää. Yritin eilen kirjoittaa tunteesta myös muistikirjaani - useinhan kirjoitan itselleni negatiivisista tunteista käsin ylös - puran niitä ulos ja kirjoitan/mietin, miten ne vahvistavat. Mutta olisi varmasti hyvä purkaa ja pohtia samalla tavalla kiitollisuuden - ja miksei muitakin positiivisia - tunteita. Vahvistaa niitä ja uudelleen kokemalla lisätä tunnetta elämään:) Samalla se olisi ikään kuin <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/07/muutokset.html" target="_blank">aarrekartta</a>-viesti, että tätä haluan lisää:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-33110728675439619122014-09-01T17:21:00.001+03:002014-10-15T09:02:06.060+03:00Uusi kuu, uudet kujeet?Vai mitenköhän se menee... Ajattelin kirjoitella ylös vähän ajatuksia, mitä minulla on juuri nyt meneillään, katsotaan, mitkä niistä päätyvät blogiini sitten myöhemmin:)<br />
<br />
Olen inspiroitunut menneessä kuussa mm. synnytyskertomuksista, joita ovat kertoilleet <a href="http://taikasaappaat.blogspot.fi/2014/08/elokuun-poika-9-v-vauhdilla-maailmaan.html" target="_blank">Heli </a>ja <a href="http://kasvunilo.blogspot.fi/2014/08/elaman-ihme.html" target="_blank">Elina ja</a> aiheesta on tullut luettua muistakin lähteistä; myös mm. Heidin <a href="http://www.naiseudenvoima.com/nainen-vol-2/rakkaudella-maailmaan" target="_blank">Rakkaudella maailmaan</a> ja Karitan <a href="http://hidastaelamaa.fi/2014/08/terveys-ja-tunteet-uusi-alku/" target="_blank">Uusi alku</a> postaukset ovat myös olleet kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä. Olenkin jo kertonut, että synnytys on ollut minulle <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/syotyja-sanoja.html" target="_blank">voimaannuttava </a>kokemus, mutta varsinaisesti synnytyksestä ja siihen liittyvistä kokemuksista en ole vielä (rohjennut?) kertoa. Mutta tulossa on:)<br />
<br />
Lueskelen edelleen kirjaa <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/naiset-jotka-kulkevat-susien-kanssa.html" target="_blank">Naisista, jotka kulkevat susien kanssa</a> ja lainasin juuri myös kirjan Rhonda Byrnen kirjan <a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510406422" target="_blank">Sankari</a>. Minua inspiroi myös Virpi Siiran kirja <a href="http://omakoppa.blogspot.fi/" target="_blank">Oma koppa</a>.<br />
<br />
Olen jatkanut <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/harmistuksen-kaantaminen-iloa.html" target="_blank">siniharmaata virkkaustani</a> ja miettinyt sen parissa, miten meditoivaa virkkaus ja käsityöt voivat olla, kun niihin keskittyy:) Perehdyn myös kirjoittamiseen vähän samasta näkökulmasta - mm. oman sisäisen äänen kuuntelemisen kautta. <br />
<br />
Pysähdyn usein miettimään arkea, miten sitä saa muovattua mahdollisimman oman näköiseksi ja inspiroivaksi (vaikka rasittaviakin hetkiä on)... Pysähdyn toisinaan myös pohtimaan sitä, mikä jonkun henkilön reaktion takana on ja peilaan ajatuksiani ymmärrykseeni henkilöstä:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-75854506153704419002014-08-31T12:07:00.000+03:002014-08-31T12:08:33.601+03:00Vauvan (8 kk) kelloton elämäOlen monesti nähnyt erilaisilla keskustelusivuilla, blogeissa jne. aika tarkkaankin rytmitettyjä vauvan arkipäiviä ja ajattelin kertoa, millaista on elämä ilman kelloa ja aikatauluja. En tarkoita, että meillä ei olisi rutiineja, vaan sitä, että elämisen rytmi ja tapa suhtautua siihen on vain vähän erilainen.<br />
<br />
Aamu alkaa ilman herätyskelloa. Heräämme, kun heräämme. Kello voi olla 7, 8 tai lähempänä yhdeksää. Koska olen täysimettänyt puoleen vuoteen, riittää vauvalle aamupalaksi rintamaito. Ei siis ole tarkkaa aamupala-aikaa heräämisen jälkeen. Sen sijaan meillä on puuro brunssina ensimmäisten aamutorkkujen jälkeen, jotka ovat silloin kun vauvaa väsyttää. Väsymyksen tiedän siitä, että vauvalle tulee tarve tulla lähelleni aamulla maailman (kodin) tutkimisen jälkeen. <br />
<br />
Päivätorkut alkavat samalla tavalla väsymyksen tullessa, joustavasti 12-15 välillä, yllättävän usein klo 12 maissa. Kestävät sen, mitä on kestääkseen. Hän haluaa ja saa olla lähelläni torkkujensa ajan. Hän nukkuu usein vatsani päällä (virkkailen <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/harmistuksen-kaantaminen-iloa.html" target="_blank">samalla</a>). Nykyisin vauvani on jo innokas tutkimaan maailmaa, hän on nimittäin saanut kasvaa ja ollla sylissäni ja lähelläni ihan niin paljon kuin sitä tarvitsee. Hän konttailee ja katselee ja maistelee kaikkea. Hän syö myös välipalan ja lounaan, ajankohdat riippuvat mm. torkuista. Vauvani syö sormiruokia, eli sen verran kuin kulloinkin haluaa, välillä vähemmän ja välillä enemmän, mikä osaltaan helpottaa kellotta elämistä. <br />
<br />
Nyt joku voi ajatella, että kamalaa, kun vauvaa pidetään nälässä. Ehei, tunnistan kyllä nälän ilmaisut. Suhtaudun vain niin, että rintamaito on edelleen pääravinto (jota syödään kun on nälkä), ja kiinteät ovat maistelua ja tutustumista ruokaan niin kauan, kunnes hän päättää ottaa sen pääravinnokseen. Niitä saa kyllä syödä ihan niin paljon ja niin kauan kuin huvittaa, mutta en pakota tai maanittele:) Kasvua ei ole missään vaiheessa tarvinnut murehtia, kasvaa nätisti käyrillä. Ei ole siis tarvinnut ihmetellä, syökö tarpeeksi vai ei.<br />
<br />
Kun käymme jossain, ajoitan lähdön usein siihen, että vauvani on syönyt hyvin (rintamaitoa). Näin voimme ajaella rauhassa ja hän voi ottaa ajomatkan aikana torkut. Olen toiminut alusta asti näim, autoilu on sujunut varsin mukavasti, huutoja on ollut ihan yksittäisiä kertoja. Tottakai joskus on aikatauluja, ja kyllä, pystyn elämään myös kellon kanssa:) Mutta en halua yhtään enempää kuin on pakko..<br />
<br />
Ja kyllä, imetän myös joidenkin kauhistukseksi edelleen öisin ja uskon, että vauvani lopettaa sen itse kun on valmis. Tuskinpa hän sitä enää teini-ikäisenä tekee:) Nukumme perhepedissä ja olen tehnyt sitä kautta imetyksen niin helpoksi kuin suinkin. Vauvani muuten nukkuukin sitten useimmiten 12 tunnin yöunet:)<br />
<br />
Elän siis aika symbioosisessa suhteessa vauvani kanssa. Se on ollut minulle se juttu. Toki tarvitsen välillä hengähdystauon ja yritän huolehtia siitä, että sen myös saan:) <br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-31287766559397543602014-08-28T12:21:00.000+03:002014-08-28T12:21:36.370+03:00Muistikirjan taskuTiedättehän, kuinka vaikeaa muistikirjaa ja kyniä on välillä kuljettaa mukana? Paperit menevät ryttyyn, kun se on jossain laukun pohjalla ja kyniä ei koskaan löydy... Ja jos on eri teemaisia muistikirjoja, niin se, mitä jollain hetkellä tarvitsee, onkin taas kotona. Niinpä. Tällä kertaa kokeilen ratkaista oman muistikirjaongelman seuraavalla ratkaisulla..<br />
<br />
Tein kansion väliin muistikirjalle ja kynillle oman taskun, niin ne kulkevat aina mukana (kunhan kansio sattuu mukaan) :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4L6Sd0quNzALWJlzdFVFCd4wiRwxhO98dENq0W6tHp7WF_8Ap-KNo3CscAkXfZ2livem38fJzZwVv7jCoZ1lFtn1lXJhy6lw5vEOO9v4Rc3Ktu99dZm1U8YibHvUKmF9fLX3tEWCfw8w/s1600/muistikirja1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4L6Sd0quNzALWJlzdFVFCd4wiRwxhO98dENq0W6tHp7WF_8Ap-KNo3CscAkXfZ2livem38fJzZwVv7jCoZ1lFtn1lXJhy6lw5vEOO9v4Rc3Ktu99dZm1U8YibHvUKmF9fLX3tEWCfw8w/s1600/muistikirja1.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguMixsjt5JI-eLkmDS_u4Gz1m0AgkR6XxXGfNKsD1Fu5dQfEM33xIZR5F1-6eIPwZISHi50fIyEXfsaZnIBnfmL2UenCnCHEFNl1lUAN6gvePPQnDpjnWCCj7fFOUXFTrG_P1v7RB483k/s1600/muistikirja2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguMixsjt5JI-eLkmDS_u4Gz1m0AgkR6XxXGfNKsD1Fu5dQfEM33xIZR5F1-6eIPwZISHi50fIyEXfsaZnIBnfmL2UenCnCHEFNl1lUAN6gvePPQnDpjnWCCj7fFOUXFTrG_P1v7RB483k/s1600/muistikirja2.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Aiemmat muistikirja- ja muut säilytysratkaisut löytyvät <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/07/tabletin-suojus-ja-vahan-muutakin.html" target="_blank">täältä</a>.<br />
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-39899646826333707012014-08-27T10:23:00.000+03:002014-08-28T12:22:34.387+03:00Harmistuksen kääntäminen iloa tuottavaksiKerroin eilen, miten vauvan takertuminen torkkujen aikana on harmittanut minua... Miten on ollut tunnetta, että mitään ei saa tehtyä ja että olen kokenut sen luovuutta rajoittavaksi. Mutta että sitten sain idean. Hyväksyin siis tilanteen, että no, nyt on tällainen vaihe ja että tässä ollaan. Lueskelin kirjoja. Muun muassa tätä Tine Solheimin aika luovaa kirjaa, jossa yhdistetään neule-, virkkuu- ja ompelujuttuja saaden ihania, inspiroivia vaatteita ja muita töitä:)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLzwCHaAbLOADIH1dmTaiKdRRNOjwAVLvjbOI1LGmWAHSmjiGX7N6LOeXpYmfM1rL8R7YWQNrfYk8MU2NyT6ZV4zy7LmD2p17mOMOqWftO8Z2uPyOszrIVaeqzgIeN-uoOhsNnKqFr5CM/s1600/virkkuu3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLzwCHaAbLOADIH1dmTaiKdRRNOjwAVLvjbOI1LGmWAHSmjiGX7N6LOeXpYmfM1rL8R7YWQNrfYk8MU2NyT6ZV4zy7LmD2p17mOMOqWftO8Z2uPyOszrIVaeqzgIeN-uoOhsNnKqFr5CM/s1600/virkkuu3.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
Sitten keksin, että no, torkkuasennossakin voin virkata! Ja, että kirjassa olisi "sopiva ohje" jota en suoraan soveltaisi, koska lähtötilanne on jo erinäköinen..<br />
<br />
Ohje:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEovq7liqE-9R4scYGIHqkCbdZtJEUvhPjO9AoT2u8vRJwMesWijHT3Cf0mCehyp7CAC9-2LD9rL0s1wBu8c6yePpB7-zbRfFzD-9b3KTXe2O4s9YJZ5obZGR5MrhuK_oReZu8VmbCo1o/s1600/virkkuu4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEovq7liqE-9R4scYGIHqkCbdZtJEUvhPjO9AoT2u8vRJwMesWijHT3Cf0mCehyp7CAC9-2LD9rL0s1wBu8c6yePpB7-zbRfFzD-9b3KTXe2O4s9YJZ5obZGR5MrhuK_oReZu8VmbCo1o/s1600/virkkuu4.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Lähtötilanne:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHRBHJvkp9PjTBqNeUGUIk_lui_5m9TkN7LFpzUe5EGR7QpdHUUX8ajrxvFjd3ssr0XJJZ-a9PLufyQ_mPiM9KWgS45yLTZCN6haoIuGeuwFSPGfk72pk_kazallUUc4NpCiwAsfURx1w/s1600/virkkuu1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHRBHJvkp9PjTBqNeUGUIk_lui_5m9TkN7LFpzUe5EGR7QpdHUUX8ajrxvFjd3ssr0XJJZ-a9PLufyQ_mPiM9KWgS45yLTZCN6haoIuGeuwFSPGfk72pk_kazallUUc4NpCiwAsfURx1w/s1600/virkkuu1.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Eli minulla oli keskeneräinen työ, joka muodostaa suorakulmion. Siitä pitäisi saada ympyrä.. Ja mielestäni ympyrä on alkanut jo hahmottumaan:)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvj-75Tms_GB6IGrZ4NdovH5VdQ0yu0ezL31aFPX3UQ3-U-doczmSQp-S5yGyl9qdsdEzrjNRIBCobXnZM1Ac0MvLvJRuc9xd570tdH8xvaXS1hv_Vp7zM6mziJ1RIiV_eflN0zUeP94I/s1600/virkkuu2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvj-75Tms_GB6IGrZ4NdovH5VdQ0yu0ezL31aFPX3UQ3-U-doczmSQp-S5yGyl9qdsdEzrjNRIBCobXnZM1Ac0MvLvJRuc9xd570tdH8xvaXS1hv_Vp7zM6mziJ1RIiV_eflN0zUeP94I/s1600/virkkuu2.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Nyt minulla on syy odottaa vauvan läheisyystorkkuja:) Oikein sormet syyhyävät, että pääsen taas tämän kimppuun:)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-91067250411741000112014-08-26T14:26:00.001+03:002014-08-28T12:23:08.019+03:00ArjestaArki on helposti jotain muuta kuin mitä toivoo sen olevan. Ajattelin taannoin aloittaa syksyn arkeni <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/mita-arki-on.html" target="_blank">luovasti, inspiroivasti ja läsnäolevasti</a>. Kuinka sitten kävikään? Aloin märehtiä, kun alkoi tuntua siltä, että aikaa luoville hetkille ei tunnukaan löytyvän.. Vauva alkoi eroahdistuksissaan takertua enemmän kiinni ja esimerkiksi torkkujen aikana ei tuntunut ehtivän tekemään mitään luovaa. Mutta, onko luovuus sitä, että pysähtyy märehtimään tätä tilannetta lopun ikää? Ei, ratkaisu voi löytyä kulman takana, jos sille antaa tilaa...<br />
<br />
Halusin käyttää aikaa ompeluun. Jostain kumman syystä. Tai kirjoittamiseen. Mutta, miksi ei voisi tehdä jotain muuta, jos nämä eivät suju? Sitä siis jumiutuu johonkin vaihtoehtoon ja pärrää, kun muka mitään ei voi tehdä... Nyt kaivoin torkkupaikan viereen lankaa, virkkuukoukun ja "ohjeen". Kirjoitin "ohjeen" koska se on vain henkinen tuki, ajattelin toteuttaa virkkuutyön vähän luovemmin kuin mitä ohjeessa on...<br />
<br />
Samoin inspiraatio oli hetken jäässä. Annoin sen olla. Ei sitten ommella, jos ei siltä tunnu. En pakota luovuutta tulemaan vaan ideoita tulee kun on tullakseen. Samoin on kirjoittamisen kanssa. Kirjoitan, kun tekstiä alkaa muodostua päähäni. Että on tarve kirjoittaa se ylös. Ja hups, se onkin valmis. Luotan alitajuntaani ja intuitiooni, mistä teksti sitten tuleekin:)<br />
<br />
Läsnäolonkin kanssa alkoi olla vähän haastetta. Kun on harmissaan, ei oikein yhteys itseensäkään suju. Mutta olen sitkeästi yrittänyt ja saanut yhä uudelleen yhteyden palautettua. Läsnäolevana kun asiat sujuvat paremmin, vähän kuin itsestään. Tilanteet tulevat ja menevät, ne eivät niinkään harmita, ja sitä tietää paremmin miten toimia:) Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-54191566480043845212014-08-24T13:11:00.000+03:002014-08-28T12:23:48.399+03:00Kuva kertoo enemmänkuin tuhat sanaa...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh99QjWCW_7whTqFB3YvK8e_MbPxA_gAnkEH7_Oev2PjVHgRsXH0XS7FS3fQz_73gh-ZD-OlEqP6PWL6eVZ4tWi1LVtdJqKi7sHpzHX-Vtm48_IbK9nyKZ37vhyd0RGqUmDSPgApzNWh9o/s1600/cheek2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh99QjWCW_7whTqFB3YvK8e_MbPxA_gAnkEH7_Oev2PjVHgRsXH0XS7FS3fQz_73gh-ZD-OlEqP6PWL6eVZ4tWi1LVtdJqKi7sHpzHX-Vtm48_IbK9nyKZ37vhyd0RGqUmDSPgApzNWh9o/s1600/cheek2.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCtx2XUlPG8Z8Swjdt0igI9BXWVTgoIjA6F9aHEDCP3QYAuZaZAVqBF3Qm1ycilwCR7FfSB_4IeB8861tzCn-WlisXBChoIdWZQnB3MNEpAJVsL57SM1f5Nxrdzm1EWzUom3itbT26sIE/s1600/cheek.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCtx2XUlPG8Z8Swjdt0igI9BXWVTgoIjA6F9aHEDCP3QYAuZaZAVqBF3Qm1ycilwCR7FfSB_4IeB8861tzCn-WlisXBChoIdWZQnB3MNEpAJVsL57SM1f5Nxrdzm1EWzUom3itbT26sIE/s1600/cheek.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Kiitollinen. Siunattu. Onnellinen:)<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-12417755931449529582014-08-21T15:29:00.000+03:002014-08-28T12:24:34.775+03:00Sisäinen tuliNäin viime yönä unta tulesta. Taisin leikitellä sillä ja jotain pientä syttyi tuleen. Se ei ollut pelottava uni, vaan ennemminkin leikittelevä, olin hyvällä tuulella herätessäni. En ole ennen nähnyt tulesta tällä tavalla unta. Eräässä painajaisessa tuli on ollut pelottavana elementtinä, enkä ole juurikaan kokenut sitä esimerkiksi inspiroivaksi, vaikka olenkin joskus katsellut ja kuunnellut takkatulen ritinää.<br />
<br />
Uneni herätti minut ajattelemaan omaa sisäistä tultani. Ajattelen, että se on syttymässä. Koen sen liittyvän luovuuteen, inspiraatioon, intohimoon, siihen, mikä antaa elämässä draivia, tahtoa mennä vaikka läpi harmaan kiven. Olen kyllä halutessani sitkeä ja päättäväinen ja koen menneenikin vaikka läpi harmaan kiven, mutta ilman sitä tulta, olen kuvitellut haluavani jotain (opiskelu- ja työmielessä), mutta se veikin minut ojasta allikkoon. Ei se ihan huono juttu ollut, oli ihan hyvä tehdä mutka burn outin kautta.<br />
<br />
Mutta nyt minulla on jotenkin erilainen tunne. Mielessäni on asioita, jotka antavat minulle itseluottamusta ja innostusta, vaikka niihin sisältyy haastetta. Mietin, pystynkö? Pieni sisäinen minäni epäröi. Muut voisivat sanoa, että ei kannata. Lannistaa. En kysy muilta, koen, että voin päättää itse, luottaa vaistooni.<br />
<br />
Tästä tulikin mieleeni, että olen alkanut lukea erästä kirjaa. Teen siitä poikkeuksellisesti <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/08/naiset-jotka-kulkevat-susien-kanssa.html" target="_blank">blogikirjoituksen</a>, jota täydentelen pikkuhiljaa ja laitan sen liikkeelle yhtä aikaa tämän postauksen kanssa. Kerron teille, mitä kokemuksia tämä kirja minulle antaa. <br />
<br />
Uskon, että nämä positiiviset mielikuvat johdattavat minua eteenpäin ja että uneni liittyy luomisen heräämiseen. Että voin ottaa tilanteen vastaan sellaisena kuin tulee ja uskoa, että voimani ja taitoni riittävät siihen. Saatan oppia uusia asioita ja nauttia siitä mihin olen ehkä ryhtymässä. Lisäksi mielessäni on ajatus, että voin kasvaa pienin askelin (heti ei tarvitse tietää ja osata kaikkea) :)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4645164798536062491.post-86826471272928439022014-08-21T15:23:00.000+03:002014-10-17T11:43:35.287+03:00Naiset jotka kulkevat susien kanssaAion kirjoitella tämän postauksen vähän poikkeuksellisesti - osissa. Kyseessä on siis kirja, jota parhaillaan luen. Se kertoo inspiroivasti tarinoita naisista ja tulkitsee naisen psyyken vaistonvaraista osaa. Takakannen mukaan<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Jokaisessa naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta. Tämä voima on villinainen, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa terveen naisen psyykettä.</i></blockquote>
Aion kirjoitella tähän postaukseeni lainauksia kirjasta, jotka inspiroivat minua sekä havaintojani omien ajatusteni muutoksista; esimerkiksi unia, uutta ymmärrystä ja muutosprosessia ylipäätään.<br />
<br />
Miksi tästä kirjasta voisi olla hyötyä juuri minulle? Lausahdus, johon pysähdyin tämän kysymyksen tiimoilta oli seuraava<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Kun nainen vahvistaa suhdettaan villiin olemukseen, hän saa lahjaksi pysyvän, sisäisen tarkkailijan, tietäjän, näkijän, oraakkelin, innoittajan, vaiston, luojan, keksijän ja kuuntelijan, joka ohjaa, suosittelee ja kannustaa elämään täydesti niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kun nainen on läheinen tämän olemuksen kanssa, se säteilee heistä. Tämä villi opettaja, villi äiti, villi opastaja tukee heidän sisäistä ja ulkoista elämäänsä tapahtui mitä tahansa.</i></blockquote>
Ajattelen, että tämä on juuri oikea kirja minulle. Toimistohiirestä Leijonaemoksi - osa kasvunprosessia, joka on menossa parhaillaan ja johon se niin luonnollisena osana sopii:)<br />
<br />
Luin eilen tarinaa luita keräävästä naisesta, La Lobasta. En ymmärtänyt tarinaa, mutta onneksi se selitettiin auki (kuten myös muut tarinat selitetään). Erityisesti pysähdyin ajattelemaan, miten hänen kerrotaan olevan elämää ylläpitävä voima; miten hän on se, jonka puoleen on käännyttävä, kun jokin on kadoksissa. Kirjassa kuvaillaan, että hän asuu lantion syrjässä, puoliksi luovassa tulessa, puoliksi sen ulkopuolella. Täällä ilmeisesti sijaitsevat pienimmät ja suurimmat ideat odottamassa, että mielemme ja toimintamme toteuttaisivat ne. Nainen kuvataan kaksi miljoonaa vuotta vanhaksi ja että hänen puoleensa voi kääntyä, hänen kanssaan voi keskustella ja häntä voi kuunnella.<br />
<br />
No, kokeilunhaluinen kun olen ja minulla sattui olemaan sopivasti mielessäni kysymys, niin yritin sitten mielessäni ottaa yhteyttä tähän vanhaan viisaaseen sisäiseen villinaiseeni. Yritin kysyä, että mitä teen erään kysymyksen kanssa. Tilanne on tarkemmin pohdittu seuraavassa blogitekstissä, mutta lyhykäisyydessään sain unen tulesta ja mieleeni tulvi positiivisia mielikuvia tilanteesta. Näin ollen koin vastauksen olevan kyllä, ja että tämä tilanne johtaa minua jollain tavalla luovuuteni ja inspiraation äärelle.<br />
<br />
Täydennetty 23.9.<br />
Kirjoittelin maskuliiniseen puoleeni liittyvistä havainnoistani <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/09/olen-lukenut-kirjaa-naiset-jotka.html" target="_blank">täällä</a>. Kirjassa asiasta kerrottiin tarinalla, jossa naisen veljet saapuivat puolustamaan häntä, kun hän heitä eniten tarvitsi. Lisäksi kerrotaan esimerkiksi, että mitä voimakkaampi ja suurempi animus (vastakkaisen sukupuolen olemus, silta sisäisten ajatusten ja tunteen maailman ja ulkoisen maailman välillä) on, sitä paremmin, helpommin ja tyylillä nainen ilmentää ideoitaan ja luovaa työtään ulkoisessa maailmassa konkreettisella tavalla. Naisella, onka animus on kehittymätön, on paljon ideoita ja ajatuksia, mutta hän ei pysty toteuttamaan niitä ulkoisessa todellisuudessa. Häneltä jää aina kesken loistavien ideoidensa järjestäminen tai niiden toteuttaminen.<br />
<br />
7.10.<br />
Kirjoittelin juuri <a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/10/kiltteyden-ansa.html" target="_blank">kiltteyden ansaan</a> liittyvistä unistani.<br />
<br />
Kirjassa tähän teemaan liittyen puhutaan myös ansoista; Tarinassa tyttö kokee kullatut vaunut ja rikaan elämän houkuttelevaksi, suostuu vanhan naisen mukaan ja menettää samalla elämäntyylinsä. Pitää alistua olemaan hiljaa, puhumaan vain pyydettäessä ja paikoillaan.<br />
<br />
Tulkinnan mukaan "<i>yksi vahingollisimmista hyökkäyksistä villiä itseään kohtaan on tulla ohjatuksi käyttäytymään kunnolla vihjaamalla, että siitä seuraa (ehkä) palkinto. Vaikka tällä menetelmällä saattaa väliaikaisesti saada kaksivuotiaan siivoamaan huoneensa (ei leikkiä ennen kuin on vuode sijattu), se ei koskaan voi toimia elävän naisen kanssa. Vaikka johdonmukaisuus, vaiheiden seuraaminen ja järjestys ovat kaikki tärkeitä luovan elämän toteuttamisessa, vanhan naisen määräys "olla kunnolla" tappaa kaikki kasvun mahdollisuudet".</i><br />
<br />
Niinpä kirjassa puhutaan leikin ja vaiston puolesta.<br />
<br />
17.10.<br />
<a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/10/uni-uhkaavasta-miehesta.html" target="_blank">Unet uhkaavasta miehestä</a><br />
<br />
Kirjan mukaan tällaiset unet voivat merkitä useampaakin asiaa, mutta yksi tulkinnoista (jonka koen sopivan itselleni) on, että "<i>unta näkevä nainen on juuri löytänyt, tai löytämäisillään, ja alkamassa vapauttaa unohdettua ja kahlitsevaa psyyken toimintoa." ... "Naisten unien uhkaavaa mies ilmaantuu paikalle, kun initiaation hetki on koittanut - kun tapahtuu psyykkinen siirtyminen tietämisen ja käyttäytymisen tasolle. Ja riippumatta siitä, miten vanhaksi nainen elää, kuinka monta vuotta kuluu, häntä odottavat yhä uudet iät, vaiheet ja "ensimmäiset kerrat". </i><br />
<br />
Kirjassa kerrotaan "saalistajasta", jonka olemassaoloon nainen herää ja annetaan sille monta tulkintaa. Uhkaavia tekijöitä voi olla kulttuurissa, perheessä, kuin vaikkapa uskonnossakin.<br />
<br />
Itse havahduin "<a href="http://toimistohiirestaleijonaemoksi.blogspot.fi/2014/10/kiltteyden-ansa.html" target="_blank">kiltteyden ansaan</a>" ja tunteeni ja puolustuskykyni sitä vastaan ovat heränneet uudella tavalla.<br />
<br />
<i>Jatkuu myöhemmin...</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKieUpaGFAlfkN5PkSpNWxTiTGiB3tuN89O-yq_vzUvpDfXfuy9In3jT6V6rj-LAnr8T3nCSTVUa-UAbi9gME_ptMVvfaBoPTLQZ7lHvAaqODoaQfSWBeX9Pp8icTGI28Rqfz39cTGobU/s1600/kirja+naismyytit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKieUpaGFAlfkN5PkSpNWxTiTGiB3tuN89O-yq_vzUvpDfXfuy9In3jT6V6rj-LAnr8T3nCSTVUa-UAbi9gME_ptMVvfaBoPTLQZ7lHvAaqODoaQfSWBeX9Pp8icTGI28Rqfz39cTGobU/s1600/kirja+naismyytit.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16305939264790512776noreply@blogger.com0