Oman elämän omistamisteeman pohdiskelu on pysähtynyt naisena olemiseen. Millaisen mallin olen kotoa saanut - ja millaista roolia elän (tiedostamattani)? Koenko nykyisen roolin omakseni?
Ymmärsin vasta, että toistan tiettyjä äitini antamia malleja tiedostamattani. En pidä juurikaan ostoksilla käymisestä ja ostan useimmiten vaatteita vasta kun tarvitsen - en koristautuakseni. Meikkaan kyllä - mutta mahdollisimman huomaamattomasti. En juurikaan käytä koruja ja huivejakaan en oikein osaa käyttää... Itsensä hemmotteleminen taitaa olla liian vähäistä minullakin. Hupsista, olen ajautunut elämään äitini näköistä elämää naisena, ainakin jossain määrin.
Voin kuitenkin ilokseni havaita, että osaan enemmän käyttää luovuuttani, minulla on parempi värisilmä ja uskallan toteuttaa ideoitani ja kokeilla. Ja työhöni olen pystynyt hankkimaan kauniita vaatteita, haasteeni liittyvät enemmänkin äitinä olemisen aikaan.
Siispä tänään, olen omaksi ilokseni kaivanut nättejä kaulahuiveja kaappieni kätköistä sekä ihanan pontson harteitani lämmittämään. Tänään minulla on lupa kaivaa esiin sisäistä naiseuttani:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti