Lapsiperheen unelma?

Nukuimme juuri melkein kymmeneen ja söimme rauhassa aamupalaa:)

Lapsen rytmit ovat mitä moniselitteisimpiä, mutta meillä 11 kk tyttö nukahtaa yöunille myöhään (23 maissa) ja niinpä nukkuukin pitkään. Olen antanut mennä tällä rytmillä, koska eihän meillä ole aamulla kiire mihinkään:)  (unelmallista sekin) Torkut ovatkin sitten olleet usein lyhyitä...

Miten lapsi malttaa sitten nukkua niin pitkät yöunet? Uskon, että juju on siinä, että hän nukkuu vieressäni:) Tämä toimii meillä, joillakin voi toimia jokin toinen juttu.

Virkeää päivää myös teille!

Intiaaninainen unessa

Olen taas nähnyt unia:) Yksi niistä jäi erityisesti mieleeni, sillä se omalla tavallaan vastasi siihen, mitä olen pohtimassa... Olen siis miettinyt omaa naiseuttani aiemmin ja tässä vastaus:)

Unessani näin intiaaninaisen suuren padan äärellä. Hänellä oli jokin keitos siellä menossa, mutta hän pysähtyi silti katsomaan minua. Sitten hän alkoi kertoa, mistä naiseudessa oikein on kyse. Miten sen perusta on luonnossa ja naisen kierroissa/elämänvaiheissa. Valitettavasti muistan vain nämä teemat, en tarkalleen sitä, mitä hän niistä puhui.

Niinpä ajattelen, että tulkinta jää minulle. Ymmärrän, että naisena olemisen vaiheisiin voi sisältyä esimerkiksi äitiys. Ja että äitiyteen voi suhtautua omia vaistojaan ja sisäistä viisautta hyödyntäen. On monia teorioita, mutta vaistot toimivat omalla tavallaan, mikä on kaiken keskellä hyvä johtolanka. Mutta olen paljon muutakin kuin äiti. Esimerkiksi yksi naiseuden olemuksista on luovuus ja inspiraatio, mitä olen pohtinut syksyn aikana ja päätynyt voimistamaan sitä puolta itsessäni. Se miten pukeudun, se miten ajattelen. Kaikki kumpuaa sisältäni. Voin laittaa hienot vaatteet päälleni, mutta silti en välttämättä tunnista itseäni naisena. Sen sijaan olen päätynyt ajattelemaan, että mitä on olla nainen alkuasukasheimon keskellä. Luoda kodin lämpö ja rakastava ilmapiiri missä tahansa olosuhteissa...Huolehtia ja hoivata. Pyrkiä siihen, että ympärilläni, niin minulla kuin muillakin, on hyvä olla.

Ymmärrän, että jos minun tulee tarve esimerkiksi kerätä jotakin, vaikkapa sieniä, niin se liittyy tähän kokonaisuuteen, on aika kerätä ruokaa varastoon talvea varten. Tai että on tarve pysähtyä ja katsella takkatulta - on lepäämisen ja voimien keräämisen aika. Minulla on ollut pitkäkin voimien keräämisen ja itsensä voimistamisen aika, joka alkoi muutamia vuosia sitten burn outin jälkeen. Mutta ne voimat alkavat hiljalleen antaa takaisin ja saan jänniä opastuksia esimerkiksi unien muodossa niiden käyttöön:)

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua sinulle.

Läsnäolo arjessa

Olen palannut miettimään omaa läsnäoloani arkisissa toimissa. Muutamia kertoja vauvani - pitäisiköhän alkaa opetella käyttämään taapero-sanaa - aamutorkuilla olen palauttanut itseäni kehooni. Siis yrittänyt keskittyä kehooni varpaista päähän, mikä ei tunnu taaskaan helpolta (ei ollut sitä aikanaan kurssillakaan)... Ajatukset lähtevät vilistämään muualle nimittäin viimeistään polvien kohdalla ja saan oikein keskittyä, että muistan palauttaa itseni siihen mitä olen tekemässä. Välillä aloitan alusta, kun en muista, missä vaiheessa unohduin miettimään muita juttuja...

Tänään aamulla heräsin painajaiseen ja siitä tokennuttuani mietin, miten tärkeää on alkaa keskittyä nyt hetkeen, eikä kenties aloittaa aamua, painajaisesta käsin. Keskityin katsomaan rakasta lasta vierelläni ja mietin, että juuri tämä hetki on tärkeä (eivät kuvitteelliset pelot). Että voin reagoida päiviini rakkaudella ja sillä syrjäyttää huolia ja turhaa stressiä.

Tähän.vähän linkittyen satuin lukemaan, että Taikasaappaiden Helillä on ihana arvonta:) Mindfulness-kirja vanhemmille arkisiin askareihin! Olen usein tällainen sovelteleva  tyyppi, mieleeni tulee ideoita vaikkapa mindfulness-juttujen soveltamisesta kun niitä eniten tarvitsen, mutta olisi varmasti hyödyksi lukeakin asiasta:)