Lapsiperheen unelma?

Nukuimme juuri melkein kymmeneen ja söimme rauhassa aamupalaa:)

Lapsen rytmit ovat mitä moniselitteisimpiä, mutta meillä 11 kk tyttö nukahtaa yöunille myöhään (23 maissa) ja niinpä nukkuukin pitkään. Olen antanut mennä tällä rytmillä, koska eihän meillä ole aamulla kiire mihinkään:)  (unelmallista sekin) Torkut ovatkin sitten olleet usein lyhyitä...

Miten lapsi malttaa sitten nukkua niin pitkät yöunet? Uskon, että juju on siinä, että hän nukkuu vieressäni:) Tämä toimii meillä, joillakin voi toimia jokin toinen juttu.

Virkeää päivää myös teille!

Intiaaninainen unessa

Olen taas nähnyt unia:) Yksi niistä jäi erityisesti mieleeni, sillä se omalla tavallaan vastasi siihen, mitä olen pohtimassa... Olen siis miettinyt omaa naiseuttani aiemmin ja tässä vastaus:)

Unessani näin intiaaninaisen suuren padan äärellä. Hänellä oli jokin keitos siellä menossa, mutta hän pysähtyi silti katsomaan minua. Sitten hän alkoi kertoa, mistä naiseudessa oikein on kyse. Miten sen perusta on luonnossa ja naisen kierroissa/elämänvaiheissa. Valitettavasti muistan vain nämä teemat, en tarkalleen sitä, mitä hän niistä puhui.

Niinpä ajattelen, että tulkinta jää minulle. Ymmärrän, että naisena olemisen vaiheisiin voi sisältyä esimerkiksi äitiys. Ja että äitiyteen voi suhtautua omia vaistojaan ja sisäistä viisautta hyödyntäen. On monia teorioita, mutta vaistot toimivat omalla tavallaan, mikä on kaiken keskellä hyvä johtolanka. Mutta olen paljon muutakin kuin äiti. Esimerkiksi yksi naiseuden olemuksista on luovuus ja inspiraatio, mitä olen pohtinut syksyn aikana ja päätynyt voimistamaan sitä puolta itsessäni. Se miten pukeudun, se miten ajattelen. Kaikki kumpuaa sisältäni. Voin laittaa hienot vaatteet päälleni, mutta silti en välttämättä tunnista itseäni naisena. Sen sijaan olen päätynyt ajattelemaan, että mitä on olla nainen alkuasukasheimon keskellä. Luoda kodin lämpö ja rakastava ilmapiiri missä tahansa olosuhteissa...Huolehtia ja hoivata. Pyrkiä siihen, että ympärilläni, niin minulla kuin muillakin, on hyvä olla.

Ymmärrän, että jos minun tulee tarve esimerkiksi kerätä jotakin, vaikkapa sieniä, niin se liittyy tähän kokonaisuuteen, on aika kerätä ruokaa varastoon talvea varten. Tai että on tarve pysähtyä ja katsella takkatulta - on lepäämisen ja voimien keräämisen aika. Minulla on ollut pitkäkin voimien keräämisen ja itsensä voimistamisen aika, joka alkoi muutamia vuosia sitten burn outin jälkeen. Mutta ne voimat alkavat hiljalleen antaa takaisin ja saan jänniä opastuksia esimerkiksi unien muodossa niiden käyttöön:)

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua sinulle.

Läsnäolo arjessa

Olen palannut miettimään omaa läsnäoloani arkisissa toimissa. Muutamia kertoja vauvani - pitäisiköhän alkaa opetella käyttämään taapero-sanaa - aamutorkuilla olen palauttanut itseäni kehooni. Siis yrittänyt keskittyä kehooni varpaista päähän, mikä ei tunnu taaskaan helpolta (ei ollut sitä aikanaan kurssillakaan)... Ajatukset lähtevät vilistämään muualle nimittäin viimeistään polvien kohdalla ja saan oikein keskittyä, että muistan palauttaa itseni siihen mitä olen tekemässä. Välillä aloitan alusta, kun en muista, missä vaiheessa unohduin miettimään muita juttuja...

Tänään aamulla heräsin painajaiseen ja siitä tokennuttuani mietin, miten tärkeää on alkaa keskittyä nyt hetkeen, eikä kenties aloittaa aamua, painajaisesta käsin. Keskityin katsomaan rakasta lasta vierelläni ja mietin, että juuri tämä hetki on tärkeä (eivät kuvitteelliset pelot). Että voin reagoida päiviini rakkaudella ja sillä syrjäyttää huolia ja turhaa stressiä.

Tähän.vähän linkittyen satuin lukemaan, että Taikasaappaiden Helillä on ihana arvonta:) Mindfulness-kirja vanhemmille arkisiin askareihin! Olen usein tällainen sovelteleva  tyyppi, mieleeni tulee ideoita vaikkapa mindfulness-juttujen soveltamisesta kun niitä eniten tarvitsen, mutta olisi varmasti hyödyksi lukeakin asiasta:)

Naisena olemisesta, vol.2

Mieleni jatkoi edelleen eilen alkanutta aihetta. Aloitin eilen kevyesti miettimällä suhdettani pukeutumiseen, meikkaamiseen, koruihin yms. Sitten alkoi pamahdella ajatuksiani suhteestani seksuaalisuuteen. Miten itse suhtaudun ja millainen malli minulla on ollut?

Meillä kotona ei tunteista juurikaan puhuttu. Kiukku ei tunteena kuulunut kiltille tytölle (se piti niellä) ja pelkokin oli jotain väheksyttävää. Aitoa innostusta en muista kotona nähneeni, ympäristö on ollut melko suorituskeskeinen. Mietin myös saamaani seksuaalivalistusta... Siis mitä valistusta, eihän sellaista ollut? Se oli siinä, että lapsena sanottiin, että kun on kaunis tyttö, pitää lähestyviä poikia uhata aseella...?  Siis WTF? Olen edelleen kuullut tämän lauseen pienten lasten yhteydessä... Ja menkat oli jotain sellaista, jota piti kätkeä (äitini piti siteensä vaatekaapissa "piilossa", ne eivät voineet olla edes vessan kaapissa nähtävillä? Täysin luonnolliseen asiaan on suhtauduttu varsin salamyhkäisesti.

Minulla oli kovat menkkakivut, kouristuksia ja sen sellaista, mutta tämän salamyhkäisyyden vuoksi en osannut edes sanoittaa asiaa kunnolla. Vasta aikuisiässä opin, että e-pillerit myös vähentävät kipujen määrää ja kesti hyvän aikaa, että keksin, mitkä särkylääkkeet tehoavat ja mitä muuta kivun hetkillä voi tehdä kuin napata särkylääkkeen (että lämpö ja rentoutuminen voivat myös auttaa). Oikeastaan vasta raskaus ja synnytys ovat opettaneet minulle uutta suhtautumista naiselliiseen kehooni. Luonnollisuutta, hormonitoiminnan arvostamista, kehoni kuuntelemista ja siihen luottamista.

Muistelin aamulla synnytystäni ja olin siitä ylpeä. Miten minä synnytin ja muut toimivat vain avustajan roolissa. Minulla oli uskomaton luottamus kehooni ja vaistoihini - ja on edelleen. Kun kehollani on asiaa minulle, pysähdyn kuuntelemaan sitä. Kehoni varoittaa, jos minulla on paha polla - hartiat ja pää alkavat särkeä jne. Ja päinvastoin, myös hyvän olon ja innostuksen tunnen kehossani. Innostus on toisinaan kuin olisi nauttinut liikaa kahvia:)

Tällä saralla koen siis kehittyneeni lapsuuden mallista oman näköiseen ajatteluun, ikään kuin irroittaneeni niistä malleista ja opeista, mitä lapsuudessa olen saanut:)

Naisena olemisen malli

Oman elämän omistamisteeman pohdiskelu on pysähtynyt naisena olemiseen. Millaisen mallin olen kotoa saanut - ja millaista roolia elän (tiedostamattani)? Koenko nykyisen roolin omakseni?

Ymmärsin vasta, että toistan tiettyjä äitini antamia malleja tiedostamattani. En pidä juurikaan ostoksilla käymisestä ja ostan useimmiten vaatteita vasta kun tarvitsen - en koristautuakseni. Meikkaan kyllä - mutta mahdollisimman huomaamattomasti. En juurikaan käytä koruja ja huivejakaan en oikein osaa käyttää... Itsensä hemmotteleminen taitaa olla liian vähäistä minullakin. Hupsista, olen ajautunut elämään äitini näköistä elämää naisena, ainakin jossain määrin.

Voin kuitenkin ilokseni havaita, että osaan enemmän käyttää luovuuttani, minulla on parempi värisilmä ja uskallan toteuttaa ideoitani ja kokeilla. Ja työhöni olen pystynyt hankkimaan kauniita vaatteita, haasteeni liittyvät enemmänkin äitinä olemisen aikaan.

Siispä tänään, olen omaksi ilokseni kaivanut nättejä kaulahuiveja kaappieni kätköistä sekä ihanan pontson harteitani lämmittämään. Tänään minulla on lupa kaivaa esiin sisäistä naiseuttani:)

Oman elämän omistaminen

Teen harjoitusta, jossa on tarkoituksena käydä läpi omaa elämäänsä - ajatuksena on kirjoittaa ylös, mitä eri kokemukset ovat opettaneet, miten niihin suhtautuu jne. Olenkin miettinyt elämänvaiheitani lapsuudesta nykyisyyteen, käymiäni kouluja, harrastuksia ja  tärkeitä asioita. Negatiivisia asioita ja positiivisia asioita. Mikä on ollut hyvää, mikä on opettanut jotakin. Olen huomannut, että sitä kuvittelee tietävänsä ja muistavansa. Mutta tosiasiassa ei muista puoliakaan...

Tällä on ollut eräs mielenkiintoinen seuraus. Kirjoitusprojekti on vielä kesken, mutta minulla on tarve "omistaa" elämässäni myös muutakin. Ensin halusin keittiön omannäköisekseni...  Halusin turhat, tilaa vievät, ei niin käytössä olevat esineet omille paikoilleen ja tilan siistiksi. Huoh... Mutta siivoamisen jälkeen koin tilan omakseni.

Sitten sama tarttui autoon. Se on ollut pitkään pesemättä ja siinä oli jotain ihme piintynyttä likaa. Olen pyytänyt mieheltäni, että hän hommaisi siihen kunnon puhdistusaineen, mutta kun sellaista ei tapahtunut... niin hain lopulta aineen itse kaupasta, pesetin auton ja putsasin sen jälkeen sen lian itse (eilisessä kylmähkössä säässä, viimeiset pimeässä ulkovalon alla)... Mutta koen, että nyt auto on - ainakin ulkopuolelta - minun.

Jossain vaiheessa jatkan varmasti taas elämäni tutkimista:) Että miksi harrastinkaan vaikkapa rivitanssia monta vuotta tai pidin päättelytehtävistä yläasteikäisenä? Tai miksi ihmeessä olin partiossa, kun minulla ei ole mitään suuntavaistoa ja kerrankin eksyin metsään? Niinpä niin, on ollut omia, itse valitsemiani harrastuksia, joista olen nauttinut ja joskus lapsena oli myös niitä, jotka vanhempani ovat valinneet, kun kuvittelivat ne hyödyllisiksi.

Sitä voi yllättävän monessa asiassa itse asiassa elää toisten toiveiden pohjalta. Että jonkun toisen mielestä jokin harrastus, työ, väri, esine... on hieno ja sitten tavoittelee jotain mitä ei itse tarvitse tai halua.. Siivoan näitä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Ja lopulta, aion omistaa koko elämäni:)

Eläimet unissa

Jatkan näitä unijuttuja, kun ne ovat nyt itselle niin ajankohtaisia...

Onko sinulla ollut jokin eläin toistuvasti unissa? Minulla on ollut kissoja ja hämähäkkejä. Samoin on vilahtanut ankkoja, leijonia ja muita lintuja. Ja näillä kaikilla on ollut oma merkityksensä...

Aloitan niistä kissoista. Kissat ovat usein näyttäytyneet unissani huonokuntoisina ja minulla on ollut tarve jollain tavalla löytää tai pelastaa niitä. Yhdessä unessa jo jonkin aikaa sitten ajoi palava kuorma-auto seinää päin ja rakennuksesta löytyi kuin löytyikin kissa, joka selvisi. Vastaavia on ollut muitakin. Olen myös huomannut vertaavani pieniä lapsia kissoihin, koska kissa omaa minusta jollain tavalla samoja ymmärryksen tasoja jossain vaiheessa... Niinpä, minulle kissa symboloi omaa lapsuuttani, "sisäistä lastani".

Hämähäkit taasen ovat minusta kammottavia ja pelottavia. Jos jossain on vähänkään isompi hämähäkki esim. seitissä nurkassa, se mielestäni "vahtii ja tuijottaa minua". Noin olen ne kokenut lapsuudestani alkaen ja minulle on vaikeaa antaa hämähäkkien olla, haluan viedä ne heti ulos.... Niinpä näen niistä uniakin. Useimmiten poistan seittejä - eräässä unessa taloni pihalta - tai yritän tappaa niitä. Mielleyhtymäni näistä unien hämähäkeistä on jo jonkin aikaa ollut mitätöivä tai kontrolloiva käytös, josta yritän päästä irti. Esimerkiksi työuupumuksesta toipumisen ja esimiehen kanssa asiasta "taisteleminen" (mitätöivää käytöstä häneltä kun löytyi) sai minut näkemään taistelu-unen hämähäkin kanssa.  Aloin tällöin taistella myös henkistä mitätöintiä vastaan tai ainakin havaita paremmin tällaista käytöstä.

Leijona(patsas) on vilahtanut suojelevassa merkityksessä - henkistä sieluni taloa vartioi kiinalainen leijonapatsas:) Ja linnut ovat jollain tavalla toimineet varoittajina. Esimerkiksi riikinkukko unessani on kertonut minulle, että on aika hiljentää (se pysäytti komealla pyrstöllään varoituksen merkiksi). Olen myös nähnyt unen muniin kuolleista ankanpoikasista. Ajattelin niiden kertovan, että "älä haudo ideoitasi liian pitkään", mutta olin myös juuri lukenut tarinaa hylätystä ankanpoikasesta, josta kasvoikin joutsen - uneni saattoi liittyä myös siihen. Saan ainakin voimaa ajatuksesta, että "kasvan kauniiksi joutseneksi".

Näetkö sinä unia? Ja oletko huomannut, että ne jollain tavalla opastaisivat sinua eteenpäin tai antaisivat tilanteista tulkintoja?