Kiltteyden ansa

Olen nähnyt unia, joille annoin nimeksi kiltteyden ansa.

Ensimmäisessä eräs vastemmieliseksi kokemani vanhempi mies tarjosi minulle lahjaa. Ja kun en ottanut sitä vastaan, hän meni väijymään minua vessaan, odoiiaen minun saapuvan sinne ja hoilasi alavireistä laulua värin virrasta.

Toisessa lahjaa, tai tällä kertaa kakkua, minulle tarjosi oma äitini. Ja syödessäni sitä tajusin olevani yksin ja hylätty.

Molemmissa on sama teema, jonkin muka hyvän vastaanottaminen ja huonot seuraukset. Liitän ajatuksen, palkinnon, näissä unissa "kilttinä olemiseen". Jos olet "kiltisti" saat lahjan, kakun tai muuta hyvää. Mutta sen sijaan, jos et ole niin ikään kiltisti, et tietysti saa. Mutta, tähän samaiseen tilanteeseen liittyykin eräänlainen dilemma. Jos olet kiltisti, pienennät samalla itseäsi ja annat samalla kohdella itseäsi huonosti. Se on ikään kuin henkinen murha itsellesi. Asetut rooliin, joka ei ole sinun, vaan "kiltin tytön".

Pidän näitä unia eräänlaisina varoituksina itselleni tai jonkinasteisena heräämisenä asiaan. Että kiinnittäisin tilanteisiin tästä näkökulmasta huomiota. Onko jollain muka hyvän tarjoajalla jonkinlainen takaa-ajatus tai pohdittavaksi, mitä sitten, jos en toimi odotetulla tavalla, ja olenkin, ns. oma itseni ja oman polun kulkija. Jos minut sitten näennäisesti hylätään, niin oman polun kulkeminen on kuitenkin arvokkaampaa. Sanon näennäisesti, koska en usko, että niin tosiasiallisesti kävisi, hetkellisesti voi vain tuntua siltä, kun hylkäilen jotain vanhoja periaatteita ja lähipiiri yllättyy. Ja kyse voi olla aika pienistäkin asioista (joista ajallaan muodostuu oma kokonaisuutensa).

Luin samasta aiheesta myös kirjasta Naiset, jotka kulkevat susien kanssa ja lisäilin myös tähän liittyvää tarinan pätkää:).