Ajatusähky

Siitä on kulunut kaksi viikkoa, kun olen kirjoittanut viime tekstin... Tuntuu hurjalta, että aika vierähtää niin nopeasti. Ja kyse ei ole siitä, ettei olisi kirjoitettavaa. Sen sijaan nyt tuntuu siltä, että ajatuksia on liikaa ja pitäisi keskittyä ensim yhteen ja sitten seuraavaan ja niin edelleen... Kutsunkin tätä tilaa nyt sitten "ajatusähkyksi", liikaa ideoita työstettävänä:)

En ole ainut, jota tällainen vaivaa, myös Taikasaappaiden Heli kertoi blogijumistaan juuri...

Olen viime viikkojen aikana työstänyt ajatusta, kuka minä olen. Olen istunut muistikirjan kanssa pohtimassa kysymyksiä mihin olen menossa ja mikä on minulle tärkeää. Mietin myös intuition roolia elämässäni  ja miten se on minua johdattanut eteenpäin:)

Tämä pohdinta on ollut niin intensiivistä, että en ole yksinkertaisesti pystynyt bloggaamaan yhtään ajatusta tämän prosessoinnin aikana ja vieläkin vähän jumittaa...
Mutta ajattelin laittaa yhden ajatuksistani, jonka kirjoitin muistikirjaani pohdintojeni aikana

Viihdyn luodessani

virkatessani,

kirjoittaessani.

Katsoessani vauvaani silmiin,

yhdessä hymyillen.

Tuntiessani olevani

tuki ja turva.

Silittäessäni kissaani.

Ollessani minä.

Minulle on jollain lailla avautumassa suunta, johon olen menossa, mutta se on tyylistä "askel kerrallaan" intuition kanssa, joten siitä ei voi olla ihan varma, että mitä se juttu on. Mutta olen ollut pohdinnoissani sillä linjalla, että en osaa vielä haaveilla siitä, että se olisi jotain parempaa kuin nyt osaisin kuvitella. Luottaisitteko te tällaisiin ajatuksiin? Että lähdette seuraamaan tällaista fiilistä ilman tietoa, että mihin se vie? Ajattelin kokeilla...:)

Naiset jotka kulkevat susien kanssa

Aion kirjoitella tämän postauksen vähän poikkeuksellisesti - osissa. Kyseessä on siis kirja, jota parhaillaan luen. Se kertoo inspiroivasti tarinoita naisista ja tulkitsee naisen psyyken vaistonvaraista osaa. Takakannen mukaan

Jokaisessa naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta. Tämä voima on villinainen, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa terveen naisen psyykettä.

 Aion kirjoitella tähän postaukseeni lainauksia kirjasta, jotka inspiroivat minua sekä havaintojani omien ajatusteni muutoksista; esimerkiksi unia, uutta ymmärrystä ja muutosprosessia ylipäätään.

Miksi tästä kirjasta voisi olla hyötyä juuri minulle? Lausahdus, johon pysähdyin tämän kysymyksen tiimoilta oli seuraava

Kun nainen vahvistaa suhdettaan villiin olemukseen, hän saa lahjaksi pysyvän, sisäisen tarkkailijan, tietäjän, näkijän, oraakkelin, innoittajan, vaiston, luojan, keksijän ja kuuntelijan, joka ohjaa, suosittelee ja kannustaa elämään täydesti niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kun nainen on läheinen tämän olemuksen kanssa, se säteilee heistä. Tämä villi opettaja, villi äiti, villi opastaja tukee heidän sisäistä ja ulkoista elämäänsä tapahtui mitä tahansa.

Ajattelen, että tämä on juuri oikea kirja minulle. Toimistohiirestä Leijonaemoksi - osa kasvunprosessia, joka on menossa parhaillaan ja johon se niin luonnollisena osana sopii:)

Luin eilen tarinaa luita keräävästä naisesta, La Lobasta. En ymmärtänyt tarinaa, mutta onneksi se selitettiin auki (kuten myös muut tarinat selitetään). Erityisesti pysähdyin ajattelemaan, miten hänen kerrotaan olevan elämää ylläpitävä voima; miten hän on se, jonka puoleen on käännyttävä, kun jokin on kadoksissa. Kirjassa kuvaillaan,  että hän asuu lantion syrjässä, puoliksi luovassa tulessa, puoliksi sen ulkopuolella. Täällä ilmeisesti sijaitsevat pienimmät ja suurimmat ideat odottamassa, että mielemme ja toimintamme toteuttaisivat ne. Nainen kuvataan kaksi miljoonaa vuotta vanhaksi ja että hänen puoleensa voi kääntyä, hänen kanssaan voi keskustella ja häntä voi kuunnella.

No, kokeilunhaluinen kun olen ja minulla sattui olemaan sopivasti mielessäni kysymys, niin yritin sitten mielessäni ottaa yhteyttä tähän vanhaan viisaaseen sisäiseen villinaiseeni. Yritin kysyä, että mitä teen erään kysymyksen kanssa. Tilanne on tarkemmin pohdittu seuraavassa blogitekstissä, mutta lyhykäisyydessään sain unen tulesta ja mieleeni tulvi positiivisia mielikuvia tilanteesta. Näin ollen koin vastauksen olevan kyllä, ja että tämä tilanne johtaa minua jollain tavalla luovuuteni ja inspiraation äärelle.

Täydennetty 23.9.
Kirjoittelin maskuliiniseen puoleeni liittyvistä havainnoistani täällä.  Kirjassa asiasta kerrottiin tarinalla, jossa naisen veljet saapuivat puolustamaan häntä, kun hän heitä eniten tarvitsi. Lisäksi kerrotaan esimerkiksi, että mitä voimakkaampi ja suurempi animus (vastakkaisen sukupuolen olemus, silta sisäisten ajatusten ja tunteen maailman ja ulkoisen maailman välillä) on, sitä paremmin, helpommin ja tyylillä nainen ilmentää ideoitaan ja luovaa työtään ulkoisessa maailmassa konkreettisella tavalla. Naisella, onka animus on kehittymätön, on paljon ideoita ja ajatuksia, mutta hän ei pysty toteuttamaan niitä ulkoisessa todellisuudessa. Häneltä jää aina kesken loistavien ideoidensa järjestäminen tai niiden toteuttaminen.

7.10.
Kirjoittelin juuri kiltteyden ansaan liittyvistä unistani.

Kirjassa tähän teemaan liittyen puhutaan myös ansoista; Tarinassa tyttö kokee kullatut vaunut ja rikaan elämän houkuttelevaksi, suostuu vanhan naisen mukaan ja menettää samalla elämäntyylinsä. Pitää alistua olemaan hiljaa, puhumaan vain pyydettäessä ja paikoillaan.

Tulkinnan mukaan "yksi vahingollisimmista hyökkäyksistä villiä itseään kohtaan on tulla ohjatuksi käyttäytymään kunnolla vihjaamalla, että siitä seuraa (ehkä) palkinto. Vaikka tällä menetelmällä saattaa väliaikaisesti saada kaksivuotiaan siivoamaan huoneensa (ei leikkiä ennen kuin on vuode sijattu), se ei koskaan voi toimia elävän naisen kanssa. Vaikka johdonmukaisuus, vaiheiden seuraaminen ja järjestys ovat kaikki tärkeitä luovan elämän toteuttamisessa, vanhan naisen määräys "olla kunnolla" tappaa kaikki kasvun mahdollisuudet".

Niinpä kirjassa puhutaan leikin ja vaiston puolesta.

17.10.
Unet uhkaavasta miehestä

Kirjan mukaan tällaiset unet voivat merkitä useampaakin asiaa, mutta yksi tulkinnoista (jonka koen sopivan itselleni) on, että "unta näkevä nainen on juuri löytänyt, tai löytämäisillään, ja alkamassa vapauttaa unohdettua ja kahlitsevaa psyyken toimintoa." ... "Naisten unien uhkaavaa mies ilmaantuu paikalle, kun initiaation hetki on koittanut - kun tapahtuu psyykkinen siirtyminen tietämisen ja käyttäytymisen tasolle.  Ja riippumatta siitä, miten vanhaksi nainen elää, kuinka monta vuotta kuluu, häntä odottavat yhä uudet iät, vaiheet ja "ensimmäiset kerrat".

Kirjassa kerrotaan "saalistajasta", jonka olemassaoloon nainen herää ja annetaan sille monta tulkintaa. Uhkaavia tekijöitä voi olla kulttuurissa, perheessä, kuin vaikkapa uskonnossakin.

Itse havahduin "kiltteyden ansaan" ja tunteeni ja puolustuskykyni sitä vastaan ovat heränneet uudella tavalla.

Jatkuu myöhemmin...

Minä ja muistikirja?

Sain Elämän flow -uutiskirjeen mukana kutsun/mainoksen kirjoittamishaasteeseen - Löydä elämän flow. Ajatus kiehtoo minua.. Se ehkä antaisi vastauksia kysymyksiin, joita pohdiskelen. Kirjoittelinkin tästä teemasta jo vähän aiemmin, mutta ajattelin vielä jatkaa.. Mietin esimerkiksi, miten tämä toimii? Mielestäni toisinaan kumpuaa ajatuksia, jotka minulla on tarve kirjoittaa blogiini muiden luettavaksi ja toivon, että niistä on hyötyä jollekulle, ellei nyt niin myöhemmin:) Haluan jakaa kokemuksiani ja ajatuksiani positiivisessa mielessä.

Toinen juttu mitä haen, on itsensä ymmärtämistä ja tuntemista. Mikä olisikaan parempi tapa kuin kirjoittaa syvältä kumpuavia ajatuksia ja oivaltaa niiden kautta asioita itsestään? Ihanan hiljaisuuden vallitessa kuunnella, mitä juuri tänään tällä hetkellä tunnen ja koen. Ajattelen siis, että koen tänään tapahtuvat asiat sen valossa, miltä minusta juuri nyt tuntuu ja ne muovautuvat sen mukaan. Toisin sanoen, jokin sillä hetkellä harmittavaltakin tuntuva asia voi johtaa hyvään, kun sen antaa niin vaikuttaa.

Haen myös sisäistä voimaa. Eli kun tunnen itseni ja luotan itseeni, eivät ympärillä tapahtuvat asiat ja muiden mielipiteet niin hetkauta minua. Kasvan kohti leijonaemoa herkistymisten kautta:)

Oli ilahduttavaa lukea kirjoittamishaasteeseen osallistuneiden kommentteja, vielä vähän epäröin, voiko niin tapahtua myös minulle:) mutta pyrin jättämään tilaa sellaiselle ajatukselle, että kokemus voi olla hieno ja johdattaa eteenpäin kohti hyvää.

Tunteiden käsittelystä - näkökulmiä äitinä

Mitä hyötyä tästä tunteiden käsittelystä sitten on? Miksi hahmottaa niitä eri tavoin ja miksi niistä pitäisi päästää esimerkiksi äitinä irti?

Voin reagoida vaistoillani sen sijaan että reagoisin (negatiivisin) tuntein. Eli esimerkiksi kun vauvani väsyneenä tai eroahdistuksissaan känää (kitisee), ja se alkaa ärsyttää minua.. Jos aina reagoin tähän ärsyyntyneen tunteen vallassa, mitä opetan lapselleni? Jos esimerkiksi yritän olla huomioimatta tätä hänen tunnettaan tai alan vähän harmistuneena rauhoittelemaan, rauhoittuuko vauva unille mukavissa merkeissä? Uskon, että näin ei käy, vaan siirrän jotain tunnetta pikkuhiljaa lapseen. Sillä, että reagoin joskus harmistuneesti, en usko olevan merkitystä, vaan sillä, miten jokapäiväisessä elämässä reagoin. Jos pääsen tunteestani jyvälle, voin reagoida rauhallisemmin ja auttaa vauvaa kenties oppimaan, että unen tulossa ja nukahtamisessa ei ole mitään pelottavaa. Toivon ainakin voivani tähän vaikuttaa, koska minulle uniongelmat ovat olleet jokapäiväistä elämää.

Toisekseen, sitä lakkaa arvioimasta, että onko vauva kiltti vai ei. Itseasiassa kysymys alkaa tuntua oudoltakin, kun sitä ajattelee, että vauvan itkujen ja muiden ilmaisujen takana ovat tunteet ja tarpeet, eikä se onko hän kiltti vai ”tuhma/vaativa”. Käytän myös sanaa tuhma, koska yleensä vastakohta jätetään leijumaan ilmaan kysyttäessä ”onko lapsi kiltti”. En usko, että vauva vielä puolivuotiaanakaan on tahallaan vaativampi, vaan että hänellä on omat tarpeensa ja että ilmaisuun vaikuttaa jo tämän ikäisenä, miten niihin on aiemmin vastattu. Toisin sanoen olisin huolissani, jos lapseni ei aktiivisesti ilmaisisi omia tarpeitaan. Sitä myös hyväksyy lapsensa sellaisena kuin on, eikä vain "kilttinä tyttönä".

Mieleeni tulee myös se, että elämään tulee lisää rakkautta, kun reagoi ymmärtäväisemmin ja rakastavammin sen sijaan, että olisi ärtynyt ja harmissaan. Ja onhan se myös sellainen asia, että sitä tulee hiljalleen takaisinkin:) Ja toki myös äitinä on koko ajan yhä parempi olla, kun vatvoo aina yhä vähemmän negatiivisia asioita mielessään:)