Ajatusähky

Siitä on kulunut kaksi viikkoa, kun olen kirjoittanut viime tekstin... Tuntuu hurjalta, että aika vierähtää niin nopeasti. Ja kyse ei ole siitä, ettei olisi kirjoitettavaa. Sen sijaan nyt tuntuu siltä, että ajatuksia on liikaa ja pitäisi keskittyä ensim yhteen ja sitten seuraavaan ja niin edelleen... Kutsunkin tätä tilaa nyt sitten "ajatusähkyksi", liikaa ideoita työstettävänä:)

En ole ainut, jota tällainen vaivaa, myös Taikasaappaiden Heli kertoi blogijumistaan juuri...

Olen viime viikkojen aikana työstänyt ajatusta, kuka minä olen. Olen istunut muistikirjan kanssa pohtimassa kysymyksiä mihin olen menossa ja mikä on minulle tärkeää. Mietin myös intuition roolia elämässäni  ja miten se on minua johdattanut eteenpäin:)

Tämä pohdinta on ollut niin intensiivistä, että en ole yksinkertaisesti pystynyt bloggaamaan yhtään ajatusta tämän prosessoinnin aikana ja vieläkin vähän jumittaa...
Mutta ajattelin laittaa yhden ajatuksistani, jonka kirjoitin muistikirjaani pohdintojeni aikana

Viihdyn luodessani

virkatessani,

kirjoittaessani.

Katsoessani vauvaani silmiin,

yhdessä hymyillen.

Tuntiessani olevani

tuki ja turva.

Silittäessäni kissaani.

Ollessani minä.

Minulle on jollain lailla avautumassa suunta, johon olen menossa, mutta se on tyylistä "askel kerrallaan" intuition kanssa, joten siitä ei voi olla ihan varma, että mitä se juttu on. Mutta olen ollut pohdinnoissani sillä linjalla, että en osaa vielä haaveilla siitä, että se olisi jotain parempaa kuin nyt osaisin kuvitella. Luottaisitteko te tällaisiin ajatuksiin? Että lähdette seuraamaan tällaista fiilistä ilman tietoa, että mihin se vie? Ajattelin kokeilla...:)