Olen viime vuosina lisännyt itsetuntemustani monin eri tavoin. Kirjoittaminen on ollut yksi väylä, mutta olen myös käynyt stressinhallinta ja mindfulness -kurssilla, lukenut hieman psykologiaa (teemoista, jotka ovat koskettaneet itseäni), opetellut nukahtamista ja unettomuuden kanssa taistelua... Lista on pitkä, ei tyhjentävä. Lisäksi äitiys on kasvattanut minua jo nyt enemmän kuin olisin osannut kuvitella.
Olikin jännää huomata, että oma suhtautuminen on muuttunut myös sellaisten asioiden kanssa, joihin ei ole hirveästi paneutunut! Nimittäin esiintymisen suhteen.
Olen ollut todella esiintymispelkoinen, minulla on siitä kamalia traumoja yläasteajalta. Olen kuvitellut, että en ikinä hakeudu vapaaehtoisesti mihinkään, jossa joutuu olemaan esillä. Vieläkin, pahoina hetkinä jotkin kouluajan arvet puskevat esiin.
Mutta, tosiaan, hakeuduin erääseen yhdistyksen toimintaan aktiivisemmaksi jäseneksi ja vieläpä sen hallitukseen. Tätä en olisi osannut kuvitella. Meillä oli suunnittelukokous ensi vuodelle ja olin ihan intona, kun pääsin esittelemään omia suunnitelmiani erääseen toiminnan osaan! Kokousta tosin edelsi huonosti nukuttu yö ja heti perään vatsanpohjassa tuntuva innostuksen nouseminen. No, fiilistelin sitä keskellä yötä (kun en nukkuakaan voinut) ja olin ihan fiiliksissä aamulla. Kokous meni hienosti, vaikka vauvakin oli mukana...
Sitä voisi ajatella, että tuommoinen on pieni juttu, mutta minulle se oli suuri askel eteenpäin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti