Tuntuuko sinulla välillä siltä, että ajatukset jauhavat
samaa negatiivista kierrettä? Jokin teema vain toistuu ja toistuu yhä
uudelleen? Oletko koskaan päättänyt, että nyt päästän siitä irti ja seuraavalla
kerralla tämä ei enää rasita minua?
Burn outista alkaen olen alkanut eri tavalla kiinnittää
huomiota tällaisiin kierteisiin ja päästää niistä irti… Omalla tavallani. Nyt
ajattelin jakaa tätä työkalupakkiani teille:)
Minulle negatiiviset tunteet näyttäytyvät monin tavoin. Ne
myös tuntuvat kehossani, voin nähdä ne ikään kuin väreinä, ja toki ne tuntuvat
tunteen tasolla ja ajatuksissa. Käsittelen näitä kaikkia eri tavoin;
Kehollisia tuntemuksia olen alkanut kuulostella enemmän.
Burn out opetti nimittäin sen, että keho on viisas, tämä kokemus tuntui kehossa
todella paljon (unettomuus, päänsärky, hartiasärky, hammassärky, vain muutamia
mainitakseni). Uskon, että tunteet, erityisesti niellyt sellaiset, jäävät
kehoon. Kun minulla on negatiivisia tunteita, kuuntelen kehoani ja yritän
kuulostella, missä se tuntuu. Ja sen jälkeen yritän antaa sen olla. Eli
esimerkiksi päänsärkyyn en välttämättä ota enää pilleriä, varsinkaan kun se liittyy
johonkin negatiiviseen tunteeseen. Juuri eilen minulla särki pää, mutta se
tuntui liittyvän tunteisiin ja päätin antaa sen olla, luotin vain, että se
menee ohi. Niin se menikin, yön aikana.
Mainitsin jo, että näen tunteet väreinä. Opettelin
mindfulness- taitoja burn outin jälkeen ja edelleen, kun minua esimerkiksi
ahdistaa, voin keskittyä olemaan läsnä kehossani, sulkemaan silmäni ja
tarkastelemaan oloani ikään kuin meditatiivisesti. Yleensä alan nähdä jotain
väriä/värejä. Myös tätä kautta hahmotan oloani ja tunnetta. Onko esimerkiksi värialue
kauempana (tunne vasta tulossa pintaan) vai olenko sen keskellä ja kuinka
voimakkaalta se tuntuu. Peilaan tätä tuntemaani tunteeseen. Ja tämänkin annan
olla vain.
Ja lopulta, se tunne. Se onkin vain osa kokonaisuutta, joka määrittelee, miltä keho tuntuu ja minkä sävyisiä ajatukset ovat. Tämänkin annan vain olla.Tunteet menevät ohi, ajallaan. Itken, jos itkettää, tunnen kiukkua, jos siltä tuntuu. Ja usein, jo huomenna, kaikki onkin toisin. Jenny Henriksson kirjoitti perjantain voimalauseessaan, että "Tänään on uusi päivä..". Niin se vain on:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti