Näin viime yönä unta tulesta. Taisin leikitellä sillä ja jotain pientä syttyi tuleen. Se ei ollut pelottava uni, vaan ennemminkin leikittelevä, olin hyvällä tuulella herätessäni. En ole ennen nähnyt tulesta tällä tavalla unta. Eräässä painajaisessa tuli on ollut pelottavana elementtinä, enkä ole juurikaan kokenut sitä esimerkiksi inspiroivaksi, vaikka olenkin joskus katsellut ja kuunnellut takkatulen ritinää.
Uneni herätti minut ajattelemaan omaa sisäistä tultani. Ajattelen, että se on syttymässä. Koen sen liittyvän luovuuteen, inspiraatioon, intohimoon, siihen, mikä antaa elämässä draivia, tahtoa mennä vaikka läpi harmaan kiven. Olen kyllä halutessani sitkeä ja päättäväinen ja koen menneenikin vaikka läpi harmaan kiven, mutta ilman sitä tulta, olen kuvitellut haluavani jotain (opiskelu- ja työmielessä), mutta se veikin minut ojasta allikkoon. Ei se ihan huono juttu ollut, oli ihan hyvä tehdä mutka burn outin kautta.
Mutta nyt minulla on jotenkin erilainen tunne. Mielessäni on asioita, jotka antavat minulle itseluottamusta ja innostusta, vaikka niihin sisältyy haastetta. Mietin, pystynkö? Pieni sisäinen minäni epäröi. Muut voisivat sanoa, että ei kannata. Lannistaa. En kysy muilta, koen, että voin päättää itse, luottaa vaistooni.
Tästä tulikin mieleeni, että olen alkanut lukea erästä kirjaa. Teen siitä poikkeuksellisesti blogikirjoituksen, jota täydentelen pikkuhiljaa ja laitan sen liikkeelle yhtä aikaa tämän postauksen kanssa. Kerron teille, mitä kokemuksia tämä kirja minulle antaa.
Uskon, että nämä positiiviset mielikuvat johdattavat minua eteenpäin ja että uneni liittyy luomisen heräämiseen. Että voin ottaa tilanteen vastaan sellaisena kuin tulee ja uskoa, että voimani ja taitoni riittävät siihen. Saatan oppia uusia asioita ja nauttia siitä mihin olen ehkä ryhtymässä. Lisäksi mielessäni on ajatus, että voin kasvaa pienin askelin (heti ei tarvitse tietää ja osata kaikkea) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti