Olen monesti nähnyt erilaisilla keskustelusivuilla, blogeissa jne. aika tarkkaankin rytmitettyjä vauvan arkipäiviä ja ajattelin kertoa, millaista on elämä ilman kelloa ja aikatauluja. En tarkoita, että meillä ei olisi rutiineja, vaan sitä, että elämisen rytmi ja tapa suhtautua siihen on vain vähän erilainen.
Aamu alkaa ilman herätyskelloa. Heräämme, kun heräämme. Kello voi olla 7, 8 tai lähempänä yhdeksää. Koska olen täysimettänyt puoleen vuoteen, riittää vauvalle aamupalaksi rintamaito. Ei siis ole tarkkaa aamupala-aikaa heräämisen jälkeen. Sen sijaan meillä on puuro brunssina ensimmäisten aamutorkkujen jälkeen, jotka ovat silloin kun vauvaa väsyttää. Väsymyksen tiedän siitä, että vauvalle tulee tarve tulla lähelleni aamulla maailman (kodin) tutkimisen jälkeen.
Päivätorkut alkavat samalla tavalla väsymyksen tullessa, joustavasti 12-15 välillä, yllättävän usein klo 12 maissa. Kestävät sen, mitä on kestääkseen. Hän haluaa ja saa olla lähelläni torkkujensa ajan. Hän nukkuu usein vatsani päällä (virkkailen samalla). Nykyisin vauvani on jo innokas tutkimaan maailmaa, hän on nimittäin saanut kasvaa ja ollla sylissäni ja lähelläni ihan niin paljon kuin sitä tarvitsee. Hän konttailee ja katselee ja maistelee kaikkea. Hän syö myös välipalan ja lounaan, ajankohdat riippuvat mm. torkuista. Vauvani syö sormiruokia, eli sen verran kuin kulloinkin haluaa, välillä vähemmän ja välillä enemmän, mikä osaltaan helpottaa kellotta elämistä.
Nyt joku voi ajatella, että kamalaa, kun vauvaa pidetään nälässä. Ehei, tunnistan kyllä nälän ilmaisut. Suhtaudun vain niin, että rintamaito on edelleen pääravinto (jota syödään kun on nälkä), ja kiinteät ovat maistelua ja tutustumista ruokaan niin kauan, kunnes hän päättää ottaa sen pääravinnokseen. Niitä saa kyllä syödä ihan niin paljon ja niin kauan kuin huvittaa, mutta en pakota tai maanittele:) Kasvua ei ole missään vaiheessa tarvinnut murehtia, kasvaa nätisti käyrillä. Ei ole siis tarvinnut ihmetellä, syökö tarpeeksi vai ei.
Kun käymme jossain, ajoitan lähdön usein siihen, että vauvani on syönyt hyvin (rintamaitoa). Näin voimme ajaella rauhassa ja hän voi ottaa ajomatkan aikana torkut. Olen toiminut alusta asti näim, autoilu on sujunut varsin mukavasti, huutoja on ollut ihan yksittäisiä kertoja. Tottakai joskus on aikatauluja, ja kyllä, pystyn elämään myös kellon kanssa:) Mutta en halua yhtään enempää kuin on pakko..
Ja kyllä, imetän myös joidenkin kauhistukseksi edelleen öisin ja uskon, että vauvani lopettaa sen itse kun on valmis. Tuskinpa hän sitä enää teini-ikäisenä tekee:) Nukumme perhepedissä ja olen tehnyt sitä kautta imetyksen niin helpoksi kuin suinkin. Vauvani muuten nukkuukin sitten useimmiten 12 tunnin yöunet:)
Elän siis aika symbioosisessa suhteessa vauvani kanssa. Se on ollut minulle se juttu. Toki tarvitsen välillä hengähdystauon ja yritän huolehtia siitä, että sen myös saan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti