On ollut päiviä, kun on ahdistanut se, että joku "neuvoo" - siis minusta on yrittänyt "oikoa vääräksi katsomaansa toimintatapaani". Olen tuntenut alemmuutta ja että minua mitätöidään. On tullut suoran sanottuna paha mieli enkä ole osannut sanoa mitään takaisin.
Mutta tällaisessa koen siis kehittyneeni. Eilen sanoinkin omia mielipiteitä ja näkemyksiäni - ja se, että joku edelleen puolustaa omaa mielipidettään (ja yrittää todistaa minun näkemykseni vääräksi) - ei enää ahdistakaan minua. Voin ajatella, että tuo on tuon mielipide, ja että voin olla edelleen muuta mieltä ja toimia parhaaksi katsomallani tavalla. Ja näin, vaikka toiminkin "vain" vaistojen ja maalaisjärkeni varassa ja minulla ei ole mitään todistettua teoriaa takana.
Mutta että keskustelun aikana tai sen jälkeen en tunne oloani nolatuksi tai mitätöidyksi jne. vaikka toisella on tarve kommentoida näkemyksiäni vääräksi, on minusta hieno edistysaskel. Voin olla sellainen kuin olen:) Tätä on syytä tuulettaa:)
Niinpä, haluankin vahvistaa sinua sanoilla
Usko itseesi. Olet hyvä (äiti) sellaisena kuin olet.
Voit luottaa vaistoihisi ja maalaisjärkeesi ja toimia niin kuin katsot parhaaksi.
Se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti