Nukkumishaasteita

Meillä on ollut joitakin levottomampia öitä. Vauva kääntyilee ja vääntyilee unissaan ja herää aikaisemmin kuin yleensä. Tänään herätti neljältä, mutta sain onneksi lopulta jatkamaan yöuniaan. Mietinkin, millainen äiti haluan olla. Haluan olla äiti, joka tukee lastaan nukkumiseen liittyvissä haasteissa alusta alkaen. Olen myös alkanut miettiä, miten haluan tähän suhtautua. Haluan ottaa mahdollisimman rennon otteen ja stressata mahdollisimman vähän.

Lähestyn asiaa vaistojeni ja tunteideni kautta. Ajattelen, että kääntymis- yms. harjoittelut kuormittavat tällä hetkellä lasta ja konkretisoivat hänelle erillisyyttä minusta, äidistä. Joten otan häntä enemmän lähelleni sen sijaan, että laittaisin häntä esimerkiksi jatkuvasti lattialle. Ajattelen, että juuri minä osaan tulkita häntä parhaiten ja tiedän, mitä hän tarvitsee. Ensin on hyväksyttävä oma epävarmuutensa. Että oma tulkinta voi ja saa mennä metsään ja että on myös lupa ajatella toisin. On lakattava uskomasta kaikenlaisia neuvoja. Rakkaus näyttää kyllä tietä.

Uskon, että tällaiset ovat vain vaiheita, jotka menevät ajallaan ohitse. Ehkä nopeammin kuin arvaankaan.  Onko syyllä oikeastaan edes väliä, vain toimintatavalla on, vauvan kannalta katsottuna. Aion antaa olla lähelläni, kun hän minua tarvitsee. Ja rauhoittua itse. Uskoa, että saan myös itse tarvitsemani määrän unta.

 
Ps. On toki tärkeää huolehtia omasta riittävästä unensaannista. On myös eri olla yhden lapsen kuin useamman äiti. Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä. Vain kertoa, miten itse suhtaudun tähän tänään.