Pysähtyminen

Taikasaappaiden Helin blogitekstin innoittamana palasin itselleni tuttuihin mindfulness-harjoituksiin vauvan aamutorkkujen aikana. Mutta kuinka se olikaan taas vaikeaa! Kun yrittää keskittyä johonkin, esimerkiksi niin yksinkertaiseen asiaan kuin oma hengitys, ajatus katkeaa, kun tilalle tulee muita ajatuksia..

Millaisia ne muut ajatukset sitten ovat? Pitäisi tehdä muka jotain muuta tai esimerkiksi jostain alkaa syyhytä.. Tuntuu epämukavalta olla vain, antaa itsensä olla jossain mukavassa asennossa. Mutta kun tiedostaa nämä, niin ne menevät ohitse. Se on jännä, miten syyhyäminenkin lakkaa, kun sen antaa olla, ja ajatus suorittamisesta (sillä hetkellä) lakkaa, kun sen vain tiedostaa..

Päätinkin, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen viikon ajan jonkin lyhyen harjoituksen päivittäin. Kuuntelen, mitä mieleni minulle syöttää ja päästän niistä irti. Etsin hyvää oloa ja annan kiitollisten ja kauniiden ajatusten täyttää mieleni:)

Tämän kannustukseksi palasin Rhonda Byrnen kirjaan Voima ja löysin sieltä hyvän ajatuksen

Jokapäiväisessä elämässämme emme useinkaan tajua, 

että saamme paljon enemmän kuin annamme ja että 

elämästä tulee rikas vain kiitollisuuden myötä.

Olisi vasmasti paljon kiitollisuuden aiheita, jotka vain menevät ohi huomaamattaan. Itse tulee nykyisin huomioitua joitakin sellaisia, joita olen mielessäni toivonut ja jotka toteutuvat. Välillä pyydän johdatusta johonkin haasteelliseen tilanteeseen ja olen kiitollinen, kun tiedän miten toimin ja uskallan toimia vaistojeni ohjaamalla tavalla:) Mutta muulloinkin voisi pysähtyä:)