Mitä arki on(?)

Pysähdyin tämän kysymyksen äärelle, kun muut suuntaavat töihin ja opiskelemaan, ja itse jään kotiin vanhempainvapaata ja hoitovapaata viettämään. Yleensä syksy alkaa töiden ja mahdollisten harrastusten vietossa ja ne alkavat rytmittää arkea. Mutta minulla ei tätä rytmitystä olekaan tänä vuonna, tänä syksynä. Mietin, että mitä se sitten on, se minun arkeni?

Arkiaamuni alkaa sillä, että heräämme, on arkitoimia ja mies lähtee töihin. Touhuilemme lapsen kanssa, jossain vaiheessa on aamutorkut, laitan ruokaa, touhuilemme, on päikkäriaika, lisää touhuilua ja mies tulee töistä kotiin. On rakennusprojektia siihen päälle. Näinhän sen arjen voi toki mieltää. Mitä jos sen ajattelisi jotenkin toisin? Mitä olisi luova, inspiroiva ja läsnäoleva arki? Luovuus; arkea rytmittää kirjoittaminen, ompelu ja muu mahdollinen luova toiminta. Lapsen torkut hyödynnän näihin omiin harrastuksiin (ja mahdolliseen työntekoon sitten myöhemmin), jotka auttavat minua myös tuntemaan itseäni. Juuri aloin siivota vaatekaappiani; lajittelin mekot sen mukaan, mitkä haluan säilyttää (jotka mahtuvat tai voivat tulla vielä mahtumaan & joista pidän tai jotka haluan jostain syystä säilyttää muistona) ja jotka lahjoitan pois. Lisäksi muutaman otin talteen materiaaleiksi; tulen käyttämään ne jonkin vaatteen ainesosina, koska kangas on minusta kaunis.

Mietin myös keitä haluan tavata tässä arjessani? Haluanko tavata samassa tilanteessa olevia vai aivan muita - kumpi inspiroi minua enemmän? Käydä vauvakerhoissa tms. tai ihan muualla? En ole vielä päättänyt, käynkö, mutta uskon haluavani, että elämässäni näkyy erilaisia, eri-ikäisiä ihmisiä, ei vain vauvakieltä puhuvia äiti-ihmisiä lapsineen... Haluan ajatella elämää laajemmin kuin pelkästään tätä arkea kakkavaippoineen. Mikä siis minusta kuitenkin on tärkeä osa tätä elämääni, juuri ne perusrutiinit ja elämä vauvan kanssa. Mutta että ihmiset, joita näen, toisivat elämääni myös muita ajatuksia ja ideoita.

Läsnäolo tulee tästä hetkestä. Että elän juuri tätä hetkeä. Minulla oli jo taas tarve etsiä tulevaan tapahtumia, täyttää kalenteria jollain merkityksettömälläkin toiminnalla, kunnes sain taas itseni siitä kiinni. Pysähdyin ajattelemaan, että tässä hetkessä on ihan hyvä, kalenterin ei tarvitse täyttyä, se voi olla avoin. Silloin siellä on tilaa johonkin uuteen, kun sen aika on (tuntuukin taas yllättävän vaikealta, kun on tämä kausi menossa, syksyn saapuminen..). Ehdin myös tutustua lisää minääni, siihen kuka olen:)

Tervetuloa elämääni, luova, inspiroiva ja läsnäoleva arki, opettelen tekemään sinulle tilaa:)