Innostuin lukemaan intuitiivisesta kirjoittamisesta. Ja taas kävi niin, että eksyin aiheesta ja aloin lukea yhtä ihanaa blogia, Elämän Flow. Oli pakko lisätä se heti lukemieni blogien joukkoon, että se ei häviäisi. Blogissa oli vieläpä ensimmäisenä niin lähellä eilistä teemaa oleva aihe, Kyllä minä kestän - ja muita tapoja turruttaa tunteensa.
Olen itse onnistunut kasvattamaan juuri tässä mainitun kuoren ympärilleni, kun olen niellyt tunteitani yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta hyvää on, että sen voi myös purkaa. Itkeä ne itkut, jotka ovat jääneet itkemättä, alkaa taas tuntea kiukkua, joka on nielemisten yhteydessä alkanut hävitä itseltä tunnistamattomaksi ja positiivisena puolena, tuntea aina yhä enemmän iloa, innostusta, inspiraatiota ja kokea luovuutta. Kun tunteensa käsittelee, niin saa jotain arvokasta takaisin:) Ja samalla yhä enemmän ja enemmän tulee myös rauhallinen mieli.
Mutta aina tulee myös uusia asioita käsittelyn piiriin. Itse ihmettelen, miksi puolivuotiaan käninä voi tuntua niin hermoja raastavalta... Piileekö tässä oivallus, loppuuko käninä ennen kuin ymmärrän vai totunko ääneen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti