Eilen oli ihana aamu. Nautin siitä heti alusta alkaen ja paistoin pekonia & keitin munia sunnuntain kunniaksi:) Join kupin hyvää kahvia. Ja yllättävää kyllä, päätin myös poimia punaisia viinimarjoja. Aamulla poimin niitä siten, että vauva oli hetken rattaissa, päivällä jatkoin hänen ollessaan torkuilla..
Itseasiassa mietin, miten rentouttavaa se on. Aurinko paistoi (olin vähän varjossa) eikä ollut kiire mihinkään tai tehdä mitään muuta. Mutta silti yksi pohdinta alkoi tulla mieleeni. Nimittäin oman äitini tapa noukkia viinimarjoja. Minulla on kestänyt jo muutaman vuoden päästä siitä tavasta irti. Eli viinimarjoja pitäisi poimia urakalla - mahdollisimman paljon kerralla - ja mehuttaa niitä vielä samana päivänä. Pestä pullot, pestä mehustin.. Sillä tavalla se muodostuukin työksi ja stressiksi, eikä mukavaksi puuhasteluksi.
Olen oppinut pakastamaan kerralla poimimani marjat - mehutan niitä sitten myöhemmin:) Voin silloin yhdistellä eri aikaan kypsyviä marjoja (esimerkiksi aronioita, jotka kypsyvät paljon myöhemmin). Tällöin ei ole niin väliä, paljonko noukkii kerralla, tuleeko sitä maijallista vai ei:)
Oletko sinä miettinyt tapojasi tehdä arjen pieniä asioita? Tuleeko sinusta suorittaja esimerkiksi laittaessasi ruokaa, tiskatessa, puutarhassa - vai osaatko ottaa rennosti ja nauttia? Itse vielä opettelen, se taitaakin olla loppuelämän juttu:)
Minussa elää tosi helposti suorittaja. Juuri siksi, että olen saanut siitä erittäin vahvan mallin lapsuudessani. Meillä lapsuudenkodissani oli iso määrä marjapensaita ja niitä nimenomaan poimittiin urakalla. Ja sitten hillottiin ja mehustettiin. Nykyisin meillä on muutama marjapensas. Juuri sopivasti meidän tarpeisiin. Meillä on myös tapana kerätä marjoja vähitellen ja mehustaa sitten myöhemmin.
VastaaPoistaNykyisin tunnistan suorittajan itsessäni ja puran sitä tietoisesti pois. Suorittaja iskee tosi helposti esille, vaikka tiedostan sen. Nimenomaan, loppuelämän juttu taitaa olla kyseessä.
Mukava kuulla, että tunnistat & tiedostat suorittajan itsessäsi ja purat sitä pois:) Näemmä sitä on muodostunut meillä samoissa asioissa.
VastaaPoistaMeillä lapsuudessa marjapensaita oli vieläpä yli oman tarpeenkin, joten kerättiin niitä pakastimeen seisomaan ja harmiteltiin sitäkin, kun ei kaikki kulunut.. Mutta onneksi nykyisin on sopivassa määrin, molemmilla:)